Hellä Olavi Mielinen

Rakkaat lukijat, meed börjäre. Aim sou sori, kun olen näin törkeesti jättänyt teidät oman onnensa nojaan, enkä ole tänne yhtään läpissyt sataan vuoteen. On muka ollut kiireitä, huvittamattomuus ja duunii ja kaikkee tekosyyn tekosyytä. Hengis siis ollaan, ihan vahvasti ja elämä on maukas. Tulin mökille eilen ja olen saanut yhden illan nauttia omasta yksinäisestä seurastani. Vallan eksoottista, syksy pimiä on tullut ja viime yönä rätki ukkonen pimeestä ja minä istuin tässä terdellä, kynttilän valossa, eikä mua pelottanut lain. Jännää oli ja upeaa.

Kävin mustikas

Terden valot

Mitäs tässä? Asuntorintamalla on liikettä ja parikin kiinnostunutta ostajaehdokasta on kiikarissa. Ei vielä mitään niin, että olisi tarjousta tullut, mutta selkeesti vilkastumaan päin. Pari kivaa kohdettakin on löytynyt, mutta uskaltaako edes mennä katsomaan, jos onkin oikeesti kiva, eikä ole mahdollisuutta toimia elikkäs lyödä riihikuivaa pöytään ja sanoa, mä otan tän. Vaikka olin kuinka päättänyt, et mää en yhtään ala hermoilee, niin kylhän mää aloin. Ärsyttää, mut mihinkä se sika kärsästään pääsee. Asiat kuitenkin tapahtuu omalla painollaan sitten, kun niiden on tarkoitettu tapahtuvan. Hermoilin tai en. Pölvästi.

Alku ihanuuden

Duunis hyvä buugi, mul ei oo kipuja. Kesällä Lohjalta ostamani eccon tukeva, paksupohjaiset lenkkitossut ovat kaiketi olleet pelastukseni. Olen seistä töröttänyt pitkääkin päivää ja ihmetellyt, kun vielä illalla pääsen himaan ilman kipuu. Outo tunne ja ihana. Ihan kuulkaa on mieli virkeempi, kun ei tartte koko ajan kärsii. Tuossa yhden keittiönkin suunnittelin ja laiska töitään luettelee. Mut oonks ehkä jo aikasemminkin sanonut, syksy on ihmisen parasta aikaa. Ja kohta tulee niin kirpeän kuulakkaat syysaamut. Oih, ne on niin parasta.

Tummaa oli eilen

Viime viikonloppu oltiin citis, siitäkin tietää, että syksy on saapumassa. Tekee jo mieli jäädä kaupunkiin ja tää möksällä ramppaaminen alkaa snadisti tökkii. Joskaan ei just nyt. Arska paistaa ja huomenna tulee vieraita, on rapujuhlat, skumppaa ja kaikkee ja silleen kiva. Martta saa laittaa nätiks. Mulla on jännitys momentti, koska illallisen The Ruoka pitää vielä saada tuolta mettästä. Pääruokana olisi taivaallinen tattitryffelipasta. Yks tatti mulla jo on ( löysin mökkipolulta ) mutta noin yleisesti ottaen meillä ei niitä juurikaan ole ollut. Olisi kyllä pakko löytää edes yksi vielä kaveriksi. Kantsuja ja mustaa torvisientä on huru mykke, mutta ne ei nyt kelpaa. Tietenkää ei, ettei vaan menis liian helpoks, hah.

Väriikin löytyi

Siis viime viikonloppu vain sporttailtiin ja oltiin kokonaan holittomalla. Oikeesti. Alkoi toi kaljan kittaaminenkin jo kyllästyttää. Olen taas kerran pohtinut ja siitäkin, rakkaat lukijani, tietää, että on syksy. Martta pohtii joka syksy samaa asiaa. Enemmän sporttia, nou alkohool, nou cigaret. Mennään tässä vielä parit kemut ja sit koittaisi uusi elämä. Ainakin viikos. Tai edes päiväks. Mut joo, uusi uljaampi elämä on tervetullut. Syksy on niin täynnä mahdollisuuksii ja uutta voimaannuttavaa energiaa. Eiks niin. Sovitaaks niin.

Hei hei heltta

Sytän

Tämä päivän blääni. Aamu-uinti check. Blogi check. Nyt hakemaan mettästä tattii. Oi sienijumalani, kuuletko nöyrän rukoukseni. Edes yksi. Ounli van. Pliide. Ostoslista ja kylille hakemaan tykötarpeet, ravut ja skumpat, kynttilät ja ulkotulet. Huomisen esivalmistelut, niin on sit valmiina. Ei tule kiire, eikä hoppu. Saa rauhas laittaa ja nauttii. UK tulee tänään, kai se täytyy hetki olla hälle hellä ja osaa ottava. Se on luvannut kelitkin kohilleen ja sille totta tosiaan näyttää. Aurinko paistaa taivaan täydeltä ja minä olen hellämielinen. Ajatelkaas, jos mun nimi olisi Hellä Olavi Mielinen. Eiks ois nätti nimi, nätillä pojalla. Voi että, mää sanon taas yhren kerran. Adios!