Rakkauven täyttämä

Saavuimme sateen saattelemina paratiisiin eilen kello viis. Olin sateesta iloinen. Se tuntui hyvälle tuon säälimättömän helteen jälkeen ja nyt ilmasto on raikas ja helppo hengittää. Vai johtuuko se vain siitä, että möksäl on aina helppo hengittää. Se on se luonto, sanon minä.

Maanantaina ahisti. Loman loppuminen on aina sama kuin elämä loppuisi. Jotenkin vain. Kipusin ajatuksissani asian yläpuolelle ja sanoin UK:lle, et nyt on tehtävä jotain. Mentävä. Ja niin he ottivat vuoteensa ja kävivät Porvoossa. Muutaman tunnin el turismo ja elämä oli taas merkityksellinen. Annankin teille arvon lukijat elämän ohjeen. Jos loman loppu ahistaa, niin menkää sitä päin ja tehkää jotakin merkityksellistä. Menkää huvipuistoon, menkää lähikaupunkiin, menkää citimarkettiin ja ostakaa uudet sukkahousut ja isännälle uusi aftershave. Kyllä se ahistus siitä tokenee ja elämä on taas kaunis.

Bläk nait jesterdei

Eikä työviikko ollut ahistava. Se meni joutuisasti ja työ oli palkitsevaa. Kiitos siitä ihanille asiakkailleni, joiden kanssa on aina ilo työskennellä. Kaikilla loma kuulumiset, menetetyt, parhaillaan olevat tai tulemassa olevat. Möllötettyäni täällä lähes kolme viikkoa, kerättyäni voimia ja saatuani lepoa, oli sosiaalisuus pala kakkua vain. Pitää vain aina muistaa se loman ja levon merkitys. Se on se balanssi. Taitolaji.

Eilen laitettiin sapaksii. Suomi tapaksii, juu nou. Olin ajatellut helppoa, nopeaa ja tuosta vain käden käänteessä laittaa emäntä. Paljon pientä tarjottavaa ja olihan siinä sittenkin sitä vääntämistä. Ruokailu meni taas kello ykstoista. Maukasta oli ja mikä ihme se on, että täällä ateriat venähtävät aina liian myöhäiseksi. Onko täällä eteläisen euroopan aikataulu. Taitaa olla. Viiniäkin juotiin ja kuplivaa, vähempikin olisi voinut riittää, mut minkäs teet. Juhlava tunnelma ja silleen... Vielä on kesää jäljellä, perustelee hän. Seli seli. Holi holi.

Oman kasvimaan runsaudesta on mistä ottaa

UK tekee duunia. Puhuu skaippi neuvotteluu kiinaan. Eikö oo jännä. On niin kuin duunis täällä herramme kapinetissa, keskel ei mitään ja rauhas. Sykkeeseen puhuu, työtä tekee. Toisin oli ajat mun nuoruudessa. Telefaksii laitettiin tahi kirje pikku kätösin kirjoitettiin. Niin muuttuu maailma, eskoseni.  Onko tuo sitten hyvä vai paha, ei saa ihminen hetken rauhaa. Työtä sitten kakskytneljähoo. Ei tykkää. Taidan mennä tuonne taustalle ala ja -yläosattomissa seilaamaan eestaas ja laulan luikahutan jotakin suomikansallista huulahuulahulahulahuh. Siinä on kiinalaisella ihmettelemistä. Miehän voin tarjota sille mustikan: " Ota tästä, hyvä mustikka." Kiinalaiset käy kuulemma ihan kuumana meittin mustikoihin. Ovat kuulemma superfuudii ja ovatkii. Heille eksotique. Meille vain mustikka ja mettä niitä täys.

Eilen rakkauden ihme näyttäytyi minulle. Joutsen pariskunnalla on kolme suloista poikulaista. Tulivat oikein minulle esittelemään jälkikasvunsa ja uiskentelivat ylpeänä tuohon rantaan. Sou swiit. Eikä siitä aikaakaan, kun herra ja rouva sorsa purjehti rantaan kuuden pikku untuvikkonsa kanssa. Sydämeni ja sieluni täytti lämmin rakkauven tulvahdus ja syntymisen ilo ja ihme. Näin maapallo pyörii radallaan ja meitä elollisia tulee ja menee. Se on sama olemmeko jalallisia vai siivellisiä vai eväsillisiä. Hah, onpa hassu sana. Evä ja silli. Eväsillisiä eli kalaisia. Miksi kaloja ei kutsuttaisi eväsilliksi.

Kun saapuu paratiisiinsa jo torstaina, niin viikonloppu alkaa perjantaina. Vaikka nyt saattaisi tuntua la aamulle, mutta ei ole. On vasta pe ja sekös onkin sitten mukavaa. Täytyykö tänään suoriutua kylille. Pitäisi käydä ostamassa saunalauteet. Tarkemmin sanottuna tykötarpeet. Niin ovat painoni alla sortuneet ja rikki poikki menneet. Ovat jo turvallisuuspoliittinen kysymys. Se on vain yks kerta, kun Martta humalaspäissään astuu läpi ja itsensä hengiltä ottaa. Nooooh, sehän olisi oivallinen tapa lähteä. Ei syntynyt saunassa, kohtasi kuolon löylyssään hän. Aina ollut erilainen kuin kaikki muut. Seksuaalisesti poikkeava ja saunassa kuoli syntymänsä sijaan. Jo on aikoihin eletty ja jestamandeeraa, sanon mä.