Suorittamatta suoritettu

Hyvin nukutun yön jälkeen on kiva herätä uuteen päivään. Sen verta painoi edellisen illan sapasjuhlat, että painuin maate jo het kympin jälkeen. Eikäpä tarvinnut unta odotella. Sammuin saman tien. Taisin nukahtaa jo matkalla sänkyyn, poks. On aina ihanaa nukkua hyvin. Se on niin parasta.

Kauhian nätti ilta oli eilen. Ei liian kuuma, eikä kylymä. Jotensakin lempeä. Kyllä sitä huomaa, että kesä alkaa kääntyä loppua kohti. Ei niin, että se on loppu, mut sinne päin mennään. Ihan peruskaavalla mentiin eli saunaa, puhelintoivetta ja illallista. Kävin aamulla hakee kantsut mettästä ja uutta pottuu, kukkakaalii, kantsusoosii ja fisuu laitoin. Sitä pitää nyt nauttia, kun ovat fressiä ja ah, niin maukasta.

Pikku koira tuhisee ja pieree tässä mun sylissä. Välillä tulee sellaiset tuhnut, et huh hyh. Juppella on massun kans vähän ongelmaa, on ripskaa, ummetusta ja nyt peräpää paukkuu. Rutina vain kuuluu, kun suolisto käy. Koiruli on viljattomalla ruokavaliolla, katsotaan josko siitä olisi apua. Tai sit se alkaa jo vanhuuttaan oireilla. Laihtunutkin on ja turkki lähtee, kai ne koiratkin voi kaljuuntua. Ikää on kuitenkin jo kymmenen vuotta. Meijän pikkunen. Käytettiin lekurissa ja kaikki kokeet on ok. Terve koira, mut silti vähän huolestuttaa. Ikääntyminen on sellaista. Huolestumista.

Pitääkö tänään tehdä jotakin järkevää? Pitääkö ylipäätänsä tehdä jotakin järkevää? Mistä tulee ihmiselle järkevän tekemisen tarve? Eikö se ole järkevää, jos ei tee mitään. Tuota tietysti voi pohtia koko päivän ja näin saa ehtoolla huomata, että päivä meni pohtiessa. Jos antais ittensä vaan olla. Möksäl se onnistuu paremmin, täällä ei nyt ihan hirveesti ole suorittamisen pakkoa tai sitten on. Sehän on ihmisessä sisäsyntyisesti iskostettu. Ei se katso aikaa, eikä paikkaa. Mutta jos ajattelet, että kevyen olemisen sietämättömyys on suorittamista, niin silloinhan olet kaiken ytimes. Suoritat suorittamista suorittamatta. Kyl mie oon fiksu. Ja hirveen filosoohvinen.

Näin tyynellä kuulee ääniä vastarannalta. Ei niitä normaalisti kuulu. Kun luonto ei pidä ääntä, tuuli ja linnut, niin äänet kantautuu veden pintaa aika kaukaakin. Ei ne huuda, ihan normi keskustelun äänet kuuluu. Sitä mää van mietin, et kuuluuko myös meittin keskustelut. Sehän olisi aivan kauheeta, pitääkin alkaa sensuroimaan mitä suustaan päästää. Hyvinkin intiimi asiaa saattaa jutella ja kohta sen tietää koko valtakunta.

Jahas, taidan ottaa tän pierutyynyn kainaloon ja painua vielä pitkulleen. Lukasen tovin ja jos luoja suo ja hyvin menee, niin vielä pienet nokkaunet vetäsen. Nokkaunet on muuten sellaiset hetken vain unen maailmaan katoan ja samoin tein ylös nouseman. Sellaista laiskaa löysäilyy. Tsau!