Tasapainos ylipainos

Kello oli puol kaks, kun vetäydyin buduaariini. Heräsin just. Mökillä on niin hauska herätä. Makkarissa on kunnon pimennysverho, etkä yhtään voi valosta päätellä hau mats taim is nau. Varovasti avaan silmäni, kuuntelen ympäristöäni ja uutta päivää. Tunnustelen maalimaa ja kurottaudun kellon puoleen. Onko viis vai onko kymmenen? Tai oikeastaan sen kyllä tietää, kellon nimittäin. Kyllä herätessä huomaa onko levännyt vai väsy. Jos lepo hyväilee suloisesti jumalaista vartaloani ja säihkyvää sielua, niin siitä tietää, että unta on saanut tarpeeksi. On valmis heräämään. Täällä ei kuulu kerroksissa lirisevät aamuvirtsat, eikä naapurin kahvikolistelut. Niistäkään ei voi päätellä mökkielämän ajan virtaa. Semmosta se on. Täällä.

Aamu on puolipilvinen, puolituulinen ja puolilämmin. Sellainen tyypillinen kesäkuun aamu. Pörriäiset risteilevät eestaas, se on kesän ääni. Pörinä. Linnutkin ovat viileestä virkeet, taitaa olla poikaset  levottomia, tahtovat mennä maailmaan. Ennen kuuntelin tässä hetkessä aamureidioo. Nyt kuuntelen tätä, luonnon autenttista äänipöhinää. Ai, että se on kiva! Hivelee korvia. Siinä on hyvä energia, usot sie.

Eilinen kesäjuhla Baskeri ja Basso ravintelissa oli hyvä kokemus. Kerrankin meillä on ravintola, jonka intterjööri on mielenkiintoinen, eikä liian laitettu. Näitä näin näkee naapurissamme Virossa ja ilolla otankin vastaan moisen tyylisuunnan myös meille. Raffia pintaa, tilassa on toiminut aikaisemmin oliks se nyt konetehdas ja fasun makeistehdas. Elämän jäljet on jätetty näkyviin, siitä ten points. Upeet rouheet valaisimet ja kaikki kivasti käytetty ja kulutettu. Astia kaikki vanhaa ja serviisinä toimi mummolan vanhat astiapyyhkeet ( tietysti päivitettynä versiona.) Oivaltavaa, ihasteltavaa ja voin kyllä suositella. Ruoka oli hyvää, ei mitään ihan piiperrystä, rehellistä makua ja massu tuli täyteen. Tarjoilu pelasi, ei kerennyt tulla mitähän nyt syötäisiin moumenttia. Jouhevasti tuli pöperöt pöytään juu. Ainut miinus tulee paikan akustiikasta. En taas kuullut puoliakaan mitä pöytäseurue puhui. Mut se voi olla ihan henkilökohtainen ongelma, ei restorantin.

Joku räsähti reippaasti parkkipaikalla. Minusta se kuulosti autoon kohdistuvalle vandalisimille. Riensin katsomaan vallan, mikä siellä ryskää. Luuleeko hirvas mun autoo morsiammeksi ja yrittää puskee. En nähnyt mitään. Ehkä se oli vanhan puun rasahdus. Nyt sataa vettä. Tätäkin äänimaailmaa rakastan. Rummutusta peltikattoon ja ripinää rapinaa. Sateen äänessä on jotakin rauhoittavaa ja turvallista. Mistähän se johtuu?

Mitäs olisi päivän ohjelmassa? Duunia täytyy tehdä, on se näppärää, että sit voi tehdä täällä möksällä. Kylillä pitää käydä, taidankin ottaa silleen pitkän kaavan mukaan. Kiertelen noita halpahalleja ja katselen josko löytäisi jotakin halpaa ja kivaa. Käsi ja -huulirasva on ostettava. Kynttilälyhtyjä tarvitaan ja uskoo ken tahtoo, ne kesäkukat on vieläkin laittamatta. Mitteekä sitä laittaisi illalliselle. Saan tänään UK:oon luokseni, joskin hän tulee vasta illasta. Mut täällä odottaa eväs, lämmin sauna ja syli. Taidanpa muuten keittää sen iki-ihanan kanakeittoni, se on hyvä ja mausteinen. UK tykkää. Hurmaavaa viikonloppuu kaikille!