17.6.2016

Sadetta mä kuuntelen

HaHaa, täällä ollaan mökillä. Polkasin eilen duunin jälkeen ja saavuin kello kymmentyliyheksän. Bastu tulille ja relax. Vettä satoi, vettä sataa, ja vettä tulee satamaan. Mut on lämmin. Tässä on jotain hassun pehmeetä, kaik on märkää, kosteeta ja tuoksuu sateelle. Mii laik. Mökillä on kivaa myös sateella. Erityisesti tykkään köllii kiireettömästi buduaarissani. Nukuin puol kymppiin. Heräsin kyllä, mutta en noussut. Kuuntelin sadetta ja nukahdin aina uudelleen. Ja uudelleen. Haukotus. Sade väsyttää, jos sen antaa tehdä niin. Kiva. Lepo.

Tulin myös ritarillisesti pelastaa kesäkukat sateelta. Suojaan vein katokseen. Olivat ottaneet nokkiinsa, toivottavasti tuosta vielä virkoavat elämään. Liika sade tuhoaa ja kukka pudottaa kukkansa. Suuttuu moisesta kohtelusta. Puhin niille kauniita ja pyysin anteeks. Lupasivat yrittää. Sanoin, et ens viikolla on jussi ja kaikkee. Vähän vois.



Tänään takas citiin. Jatketaan UK:oon asunnon tyhjentämistä ja saadaan toivottavasti stailattua myyntikuntoon. Viikonlopun se ottaa ja siks tulinkin eilen tänne. On pakko saada viikottainen annos mökkii, saunaa ja tätä ihanaa rakastavaa rauhaa. Ehdotin UK:lle, et mä voisin tulla het pe aamusta touhuu hänelle. Olisin yksin laittanut, hänellä duunii heela daagen. Ei sopinut. Ei uskalla laskea minua yksin järjestää. Pelkää hän, että koko asunto on tyhjä ja kierrätyksessä. Hah, voisiko tuo pitää paikkansa. Aloitamme yhdessä tänä iltana. Näin unta kuinka rätti heilui ja kamat sai kyytii.



Ens viikolla laitetaan sit asunnot myyntiin. Uutta etsitään kuumeisesti. Ei vielä mitään. Haku on laajentunut tuusula - järvenpää akselille. Ensin oli kerrostalo. Sitten tuli erillistalo. Nyt myös paritalo ja eilen myös omakotitalo. Järjestelmällisyyttä on lisätty ja dokumentoidaan kiinnostavat kohteet. Sit täsmäiskuja kohteisiin. Löytääkö koti meidät. Tarjontaa on kyllä ja kauppa käy kuulemma hyvin. Kivenlahdes pari kiinnostavaa kohdetta ja pari erillistalookin. On tää jännää ja yritän tolkuttaa itselle tämän olevan positiivinen ressi. Asiat tapahtuu, kun niiden on määrä tapahtua.

Pitäsköhän purasta jotakin? Mökillä aamiainen on liukuva käsite. Nätti nälkää kurnuttaa ja vaatii purasee. Sit vois viel hetken levähtää. Hitsi, kun tää maisema on niin kaunis. Jotenkin luonto ei ole koskaan ollut täällä näin rehevä. Mökkitie on kuin viidakossa ajelisi. Puut ovat raskaasti kaartuneet tien ylle ja joka puska tunkee vihreetä. Mä vaan en niin kyllästy mölläämään tätä ihanuutta. Nytkin sade rätkii silleen hauskasti poikittain, puut notkuu tuulessa ja joka paikassa suhisee, lirisii, tippuu  ja ropisee. Liike on vihreää jatkumoa. Menen mukaan. Olen vihreenä. Vehreenä. Nyt otan sämpylän. Tsau! Hei, hyvää viikonloppuu to evrivan!

2 kommenttia:

  1. Mun tarttee vissiin kans mennä puhumaan amppeleille. Melko ryytyneen näköistä porukkaa niissä näyttää tällä hetkellä olevan, kun eilisen ja yön tuli ihan solkenaan vettä, eikä loppua näy. Jotenkin aattelin, että olisivat tykänneet siitä vedestä, mutta liika on kai liikaa ja lähti värit terälehdistä.

    Mulla ei ole kokemusta kuin yhdestä yhteisen kodin etsimisestä, kun edelleen tässä asutaan, mutta muistan kyllä, että sitä tuli jotenkin ihan sokeaksi, kun tuntui, että jotain oli pakko löytää ja siinä jo katosi järkikin ja taju siitä, että paljonko siitä kodista oikeasti olis varaa maksaa ja mihin päin sitä ei alunperin halunnut muuttaa, mutta sitten yhtäkkiä olikin valmis vaihtamaan mielipidettä siitäkin. Vaan kädet oon kyllä kyynärpäitä myöten laittanu monet kerrat ristiin, ettei haksahdettu yhteen paritalon puolikkaaseen, jota käytiin katsomassa sillai, ettei tavattu naapureita. Olin jotenkin sitä mieltä, että se olis pakko saada, vaikka hintakin oli ihan hirveä, mutta luojan kiitos, ehti tulla tää nykyinen mökkerö väliin. Jälkeenpäin kun siihen puolikkaaseen muutti yhdet meidän etäiset tutut, jotka sanoi, että elämä on ihan yhtä helvettiä niitten seinänaapureitten kanssa, jotka leikkasi nurmikonkin kynsisaksilla ja vahtivat jokaista liikettä ja askelta ja sitä, ettei vaan heidän pihaansa tallota pilalle. Hui. Hirvittää pelkkä ajatus.

    Toivotaan, että asunnot menee kivasti kaupaksi (en epäile) ja se uusi, paras koti löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jätin rysänteemit sinne niin oman onnensa nojaan. Saa nähä, mikä meitä odottaa. Toki, hilasin niitä sateelta suojaan, mut sen verta rätki vettä, et voi olla niiden menneen. Ikävää.

      Olenpa kuule ihan samaa miettinyt. Rivari asujaa musta ei tuu. On sen verta sosiaalista työnteko, että en kestä vapaalla mitään yhteisöllisyyttä. Olen just niitä naapureita, joka ei halua olla naapureiden kans missään tekemisissä. Tai ehkä korkeintaan jouluna ja juhannuksena ja silloinkin olen matkoilla tai mökillä.

      Käytiin eilen viidessä näytössä. Työstä se käy. Ihan kivoja, mut...

      Poista