Tapahtumaton ihme

Ikäihmisen päivän polttavat kuulumiset ovat, kuinka onkaan nukuttu, onko kakka tullut ja onko missä kipuja. Tästä päivä lähtee ja saankin ilokseni hetimiten todeta, että yö oli täydellistä unta ja vetäydyttiin kammarin puolelle jo ennen kymppii. Valot taisi sammua jo kympiltä ja voin vain kuvitella, kuinka kolmen herran kuorsaus on alkanut välittömästi. Ihan eniten meistä varmasti kuorsaa pikku koira, vetää kuin satamajätkä tai joku muu miehinen ilmestymä. Mut nyt on hyvä, olemme levännyt team ja valmiit kohtaamaan päivän haasteet.

Eihän täällä ihmeitä tapahdu, eikä tarvitse. Se ihme on just siinä, ettei mitään tapahdu. Ei sit käyty puutarhalla, kerkeehän tuonne. Makarooniloudan pyöräytin ja näin tein arjesta juhlaa. Saunoa rupsuteltiin ja muuten vain oleskeltiin. Se on hyvä. Tiesittekö, että siinä tekemättömyydessä on oma voimansa. Sellainen elähdyttävä. Suorittaja yrittää nyt selittää ja saada hyväksyntää sille, että ei tee mitään. Perustelee muka niin. Minä istun tässä terdellä ja katson järvelle. Katson vastarannan vehreää lehmustoa ja järven pinnassa leikkivää tuulta. Olen vain. Läsnäkö vai kaukana. Mutta tässä. Kyllä minä tiskin tiskasin ja saunan lämmitys ei tapahdu nappia painamalla. No niin, tulihan ne sieltä. Tehdyt. Saako nyt olla.

Hauska valo aamussa. Varjoisa mutta valoisa. Kontrasti ja mustapiste ovat kohdallaan. Tämä tumma valo saa kaiken vihreän näyttämään vihreämmälle. Tuuhean puuston varjot ovat tummia, mustia aukkoja. Taivas on harmaa katto. Ei ole kuuma, ei ole kylmä. Ei oikeastaan tuule, mutta puissa suhisee kivasti. Ilma jota ei ole. Kauheen elokuvallisesti ilmaistu. Tyttö, sinä olet tähti tai Ilma jota ei ole.

Te varmasti jo tiedättekin tämän, mutta on tehty tutkimus, jonka mukaan ihminen voi luonnossa paremmin. Oleskelu siellä laskee välittömästi paineet ja sykkeet asettuvat kohdilleen. Ressitasot helpottaa ja ihmisen on hyvä olla. En nyt muista, mutta jossakin maassa on otettu käyttöön metsähoitomuoto. Sinne niin tyrkätään pusikoihin masentuneet, ressaantuneet björn outtilaiset ja katso, niin tulevat tervehtyneinä takas sivilisaatioon ja ovat taas yhteiskuntakelpoisia. Tuota on helppo uskoa. Mehän olemme täällä vahvasti metsän ympäröimänä. Maisema ei ole mitään niittyä, eikä kukkaispeltoa. Ihan ollaan mettän keskellä. Järvi aukeaa tuosta edestä, mutta muutoin on pelkää metikköö. On niin kuin sen voiman ympäröimänä. Ihan lähellä ei ole edes naapureita, tuolla vastarannalla kaukana joku, jotka meille näyttävät lilliputtiheimolaisille. Esimerkiksi juuri tällä hetkellä voisin kuvitella, että vain me, linnut ja pörriäiset ovat ainoat elolliset maapallolla. Fantsuu.