Ohitettu on

Sandei moorning ja tämä ihanuus on tällä kertaa ohi. Aika ei lentänyt ihan siivillä, koska kipu selkeästi hidastaa ajankulua. Sitä vaan epätoivoisesti odottaa, että kipu menisi ohi ja tunnetusti, aika matelee, jos jotakin odottaa, pah. Onnellinen olen siitä, että sain nukuttua. Sen verta jämäkkää oireilua iltaehtoolla, että ajattelin yöunien olevan kadotetut. Aukaistuani silmät, kuuntelin varovasti olotilaa, enkä uskaltanut liikahtaa. Voi sitä pettymyksen määrää, kun yritin kammeta sängystä ylös. Hitaasti ja vaivalloisesti olen jalkeilla. Mokkoo naamariin ja pikku jumppaa. Eiköhän se tästä taas aukene. Tai sitten ei.

Elinvoimaa

Kätköissä

Istun tässä terdellä. Niitä ihania kesäaamuja. Käki kukkuu, tikka nakuttaa ja joutsenet ylvähtelee. Puhumattakaan pikkulintujen sirkutuksesta, huumaavaa. Aurinko kirkastaa vastarannan ja tuulee kevyesti, vähän viileesti. Ei niin, että suoranaisesti olisi kylmä ja tätä voisi jo kesäaamuksi mainita. Ukkokulta ja pikku koira nukkuu vielä, olen hetken pyhässä aamussa yhtä luonnon kans. Nää on just niitä asioita, joita mökiltä kaipaan. Mä vaan en kyllästy tätä maisemaa mölläämään ja nauttimaan tästä rauhasta. Vai voiko rauhasta puhua, sen verta on desibelii The Birds konsertossa. Mut se on just ihanaa, lintuin laulanta ja tuulen humina puissa.

Poikkiteloin

Mustaa menoa

Varjosti halki

Käytiin eilen kartanolla. Nisukaffella käytiin. Siellä oli kuuma ja meillä ihan liikaa päällä. Täällä järvisuomessa on selkeästi viileempi. Dallailtiin maisemissa ja räpsin kuvia. Innostuin niin, että hakiessani kuvakulmia, en ehkä varonut selkää tarpeeksi. Siitäkö suuttui, en tuota tiedä. Kävellessä sain huomata, että en pysy toisen perässä. Niin on hidasta eteneminen vielä. Täällä mökillähän sitä ei juuri huomaa, kun ei peräkanaa kävellä. Minä kävelen kyllä koko ajan, koska se helpottaa kipuun ja liikkeellä pitää olla. Tässä vedän tätä terdee eestaas. Mut kiva oli käydä mestoilla, Fagervik on kaunis kartanoalue.

Elä tule

Kuohuntaa

Taottu

Jäipä tällä reissulla kaikki tekemättä. Ikkunat piti pestä, kääntää kukkapenkki ja muutoinkin järjestellä paikkoja. Laiska töitään luettelee, mut voisko nyt kuitenkin olla armelias itselle ja todeta vain, ettei pystynyt. Seuraavalla kerralla sitten. Ei aina tarvii. Niin vain eilinenkin päivä sujui, kyllä me saunottiin ja vietettiin tavallisen taivaallista mökkielämää. Sehän se on kyllä kiva, että täällähän ei  tarvitse olla tekemässä koko ajan jotakin. Levolle laske luojani, armelias ole suojani. Vai mites se mänt? Ens viikonloppuna sit uusin voimin, eihän tää tästään mihinkään katoa. Elämä.

Jylhästi juu

Kevät