Tilanne selkäys

Terveisiä täältä sairastuvalta. Sen verta edistystä, että olen kainalosauvan voinut jättää pois. UK sai Karjaalta tukiliivin ja tankattiin särkylääkkeitä. Hitaasti mennä köpöttelen eteenpäin. Kipu on laantunut, mutta ei se pois ole. Pienikin väärä liike iskee silmissä tulta ja nyt täytyy yrittää olla hyvin vakaa ja tasapainoinen. Voisi ainakin todeta, että tämä loma on ollut todella pysäyttävä.

Eilen syötiin alaterdellä. Eli kesä on nyt virallisesti julistettu alkaneeksi. Oliks ne vallan juhlat, siitä en nyt ole ihan varma. Tähteitä grillattiin ja somasti vähän vinhoa nautittiin. Auringon laskiessa tuli hiukka vilakka ja päätettiinkin mennä koisaa. Martta oli edellisen yön valvomisesta johtuen aika rätti ja onneks viime yö paikkasi tilanteen ja sain nukuttua. Väsy korostaa kipuilua, tuuma hän.

Muutamassa päivässä on huomannut kuinka puiden lehdet kasvaa ihan silmissä. Sitä on aina niin viehkoa seurata. Maisema muuttuu päivässä ja orastava vihreys alkaa peittää näkymiä vastarannalle. Se sellainen rujo alastomuus häviää ja kaikki alkaa olla taas niin täys. Ihanaa.

Aurinko paistattelee yhä lämpimästi. Ajoittainen tuuli puhaltaa raikastavasti, mutta varjossa se tuntuu jopa viileelle. Yritin olla alaterdellä auringossa, mutta jotenkin se tuntuu niin vaaralliselle. Ei sitä nykyään uskalla auringossa oleilla. Eikä sitä paitsi paljon pystykään. Ottaa niin nuppiin ja mun päässä alkaa suhista. Tulee huono olo ja silleen. Miten sitä silloin nuorempana maattiin aamusta iltaan ja ilman suojakertoimia. Nyt ei tulisi kuuloonkaan. Vaikka sellainen kiva pikku bruna olisi läskille armelias. Maksaläiskiäkin tulee auringosta ja se ei ole naamassa nättiä. Sellainen sekundaneekeri. Hui, oisko noin edes saanut sanoa. Ennen vanhaan sanottiin. Niin sanottiin.

Ajattelimme tehdä pikku retken Fagerviikin kartanon maisemiin. Kamera ja koira messiin. Mennään tsiikailee sivilisaatioo ja josko kaffila olisi jo auki, niin jäätelöt voisi käydä nauttimassa. Samalla voi harjoitella autoon menoa ja autosta pois. Huomenna eniwei pitäisi päästä rattiin ja kaupunkiin. Vielä en uskalla polkimille, mutta toivon totisesti, että huomenna pystyn jo ajamaan.

Eipä tässä nyt muuta. Näkemiin ja kuulemiin.