Elämä kantaa

Satelee ropisemalla, suotavaa paisteen jälkeen. Jo kuivahtanut luonto kiittää ja minä myös. Mökillä siis ollaan, tietenkin. Täällä on luontevaa mainita säästä ja luontoilmiöistä. Silleen ollaan keskiössä ja luonnon armoilla.

Viime viikon saldo kääntyi voiton puolelle. Alku helvetin hankalaa ja tein tyhmästi menemällä selkäni kanssa duuniin. Eihän siitä mitään tullut, pahentuvaa kipua ja mieli synkästi maassa. Voitoksi voisin mainita To-Pe kurssin Muurlan opistolla. Siellä niin herran kukkarossa opiskelin sosiaalista mediaa ja digitaalista markkinointia. Jösses sentään, kun oli hyvä ja antoisa kurssi. Kaksi päivää tiukkaa asiaa liittyen olennaisesti yritystoimintaani. Paljon tuli uutta asiaa ja mikä parasta, sain huomata, että jotain jo tiedän ja hallitsen.

Kauheen mielenkiintoista ja taas kerran se tunne, kun saa tällä iällä opiskella uutta ja ihmeellistä. Se on sellainen aivomyrsky. On hyvä ravistella harmaantuneita aivosolujaan, kyllä ne siellä ovat, mutta uinahtelevat välillä vain. Vuorovaikutus ihmisten kesken on aina antoisaa ja tapahtuipa siellä sitä verkostoitumistakin ja kuka ties, tiedossa erittäin hyviä koneksuuneja.

Paikkana Muurlan opisto oli kyllä hurmaava. Mulle tuli hyvin vahvasti jännä tunne, kun astuin autosta opiston pihaan. Sellainen hyvä fiilis. Jotenkin merkityksellinen. Eipä aikaakaan, kun selvisi, että siellä on mahdollisuus opiskella myös valokuvausta. On kaksi vuotta kestävä päivälinja, mutta myös vuoden kestävä monimuoto-opiskelu. Jotain tämmöistä olen tietämättäni ajatuksissani pyöritellyt ja nyt se on tässä. Eli oli tarkoituksellista, että kurssi tulee minun luo, enkä minä mene kurssin luo. Näin ne asiat tapahtuu, jos on tarkoitettu. Opiskella voi työn ohessa, sopii mulle ja ennen kaikkea seuraavaa vuosi on valokuvaus vahvasti mukana elämässä. Olen niin innoissani!

Olin muutoinkin eilen hyvis fiilareis. Sain kurssilta enemmän kuin osasin odottaa. Selkäpaska voi pahimmillaan viedä ihmisen mielen matalaks ja tehdä kaikesta merkityksetöntä harmaata. Oli taas jo se tunne, että viekää aitan taa ja lopettakaa, kiitos. Ehkä tää tästä, juuri tällä hetkellä olen kivuton, mutta varovainen. Istuminen kurssilla oli snadisti hankalaa ja kävelinkin ympäri luokkahuonetta. Mut eilinen sauna relaaminen ja varovainen jumppa aukaisivat tämän päivän kivuttomaksi. Toivossa on hyvä elää ja sitä paitsi tänään on euroviisut!

Hetken jo luulin, että en pääse lähtemään kurssille. Uhmasin lainalaisuuksia ja otin tietoisen riskin. Onneks läksin, niin paljon kauheest sain ja ennen kaikkea, sain jotakin muuta ajateltavaa kuin kipukipukipu. Ehkä se osaltaan auttaa paranemaan. Ai houp sou.