23.5.2016

Aamujen taikaa

Citis jälleen. En millään olisi halunnut mökiltä pois lähteä. Kelit silleen kohdillaan, et olisi vallan ollut ihanaa jäädä sinne vaan lilluu. Viikonloput menee niin nopeesti, ihan liian sukkelaan. Mut kiva viikendi oli, sellainen voimaannuttava. Vaikea uskoa, et on vasta toukokuu. Kaikki kasvillisuus on rehvänä ja kelit kuin kesällä konsanaan.




Illalla käytiin rantaraitti pikku koiran kans. On kyllä mahottoman kaunista ja mitkä huumaavat tuoksut. Suomi on kaunis, niin vihreä, vehreä ja valokas. Kävin pulahtaa yleisellä rannalla ja siellä oli jengii ottaa aurinkoo kello seittemän illalla. Tyystin kesä meno. Vesikin oli niin lämmintä, että mulle liikaa. Kesä se on, ei sille mitään voi.




Eilen aamulla laitoin kellon soittaa jo puol viis. Tahtoi kuvaamaan aamun nousua ja sitä ihmeellistä taikaa. Läksin joo, mut puolipilvistä oli ja valo jäi saamatta. Voikukkapeltoja oli tarkoituksenaan kuvata, mutta nehän oli vielä nukkumassa. En mää muistanutkaan, että voikukkis menee yöksi sulki ja nupulleen. Harmitus, mutta ymmärrys. Enihau, aamu on kaunista aikaa. Tiellä peuroja ja hirvilöit. Lintujen konsertto ja se aamuinen usva, rauha ja rakkaus. Olin täydellisesti tyydytetty. Enkä hei ollut ainut. Mestoilla oli pari muutakin kuvaajaa. Juttuakin iskettiin. Mun täytyy alkaa enemmän herättää aamutuimaan. Yksi rouva oli herännyt jo kahdelta. Malttaaks tässä kohta enää öitään nukkua, kun kuvaamaan pitää mennä tai saa. Hieno aamu vaikka valo ei suosinutkaan.




Tänään päivä alkaa LPG-hoidolla. Se on sellainen koneellinen hierontahärpäke. Kerran jo viime viikolla kävin. Ihan se hyvälle tuntui, mutta en nyt vielä osaa sanoa, onks siitä mitään vastaavaa hyötyä. Syvälle mennään lihaksissa, aineenvaihduntaa ja verenkiertoa parantaa. Kaikkea on vamman kokeiltava. Se kiroinen praktikko jäi taas, en tiiä uskallanko todellakaan enää mennä. Pehmeemmät hoitomuodot on tämmöiselle lälly pehmikselle kaiketi paremmat.




Tänään on jännä päivä. Taisin jo mainita, et kiikarissa on uudet ja tarkoituksellisemmat työtilat. Oikeastaan en edes tiedä, mitä olen menossa katsomaan. Sen tiedän, että tarjolla on upeaa, raffia, rouheeta ja persoonallista tilaa, mut onks ne just niitä. Jännittää. Sanoin herttoniemen irti, kun se ei oikein vastaa tarkoitustaan ja siks uutta etsin. Toivoa sopii, et kaikki natsais. Monta mutkaa on matkassa.




Jassoo, tästä se lähtee taas tää viikko. Ei kun menoks. Ajatella, kohta on juhannus ja joulukin sieltä jo tulla jollottaa. Se on moro ny!


5 kommenttia:

  1. Nyt on kyllä kuvat kohdillaan!! Aivan huikean hienoja!

    Mökiltä oli tosiaan sääli lähteä, olisin minäkin voinut jäädä sinne pidemmäksi aikaa.
    No, onhan se kiva, kun on jotain mitä taas odottaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tusen tack :) Aamulla ihminen on luovimmillaan.

      Oispa ollut hyvät kelit kupusutella möksäl, mut niin kuin sanoit, onpahan mitä odotella.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Meni hylkyyn toi eka kommentti, kun tuli näppäilyvirhe, mutta sitä vaan piti sanoa, että olen kyllä Rouva Kivitikan kanssa täsmälleen samaa mieltä kuvista. Huikeita! (Musta vähän tuntuu, että voisit siirtyä valokuvauskurssilla pulpetista suoraan opettajan pöydän taakse).

    Kakkoskuva on ihan kuin Versaillesista tai jostain. Ei yhtään Suomimaisema.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on välillä näpy ja kirjoiutusivrheitä niin, että hävettää. Mut sit menee jotenkin sokeeks, kun kirjoittaa. Näkee virheet myöhemmin, jos sattuu lukee ja sit on jo myöhäistä. Mut olen nykyään armollinen itselle, enkä soimaa siitä. Tekevälle sattuu.

      Kiitos kuvakommentista, se oli minulle tärkeä. Alkaa kamera käydä tutuks ja lighroom on kyllä mahtava käsittelyohjelma, enkä vieläkään tiedä kaikkea, mihin se pystyy. Opettelu jatkuu... Mut siis luovuus kuvatessa tulee vahvemmaksi, kun alkaa oppia kameraa. Nautin siitä tunteesta. Ei kun kuvataan vaan! Se on muuten jännä tunne, kun olet kuvaamassa, ajan ja -paikan taju katoaa, on vain se hetki. Kaikki muu katoaa... Ihanoo!

      Poista