5.4.2016

Arkinen kulku

Uusi viikko uudet kujeet. Tultiin eilen möksältä. Olin unohtanut, että eilen olisi ollut massage. Ihan kauheeta, kun tuollai unohtelee, mut onneksi katsoin kalenteria, että kerkesin kuitenkin ilmoittaa unohtaneeni. Joskus sattuu tai siis aika paljon unohtelee nykyään kaiken maailman asioita. Se on semmoista.

Kuollutta on...
Mökillä oli mukavaa. Joskin kaikkihan siellä on niin kuollutta, harmaata ja niin no, just sellaista ruman keväistä. Odotan vihreää. Elämän heräämistä ja jäiden lähtöä. En vieläkään päässyt uimaan. Sen verta paksu on jää, ettei jaksa sellaista holea kirvestää, että tämä läski sisään mahtuisi. Odottaa hän. Nyt ei mennäkään möksälle. Ukkokulta tulee kotiin reissulta ens la ja lähtee taas su. Emäntä odottaa ja matkamiehen hoitaa. Teen töitä sitten. Yksi keittiösuunnitelma tuli työn alle. Siinä riittää puuhasteltavaa. Menee aika mukavasti odotellessa.

Vaikka sanon, että pieni tauko ja ero tekee hyvää suhteelle, niin eilen illalla oli jotenkin tyhjä olo ilman toista. Söin sitten jäätelöä, se auttoi. Se oli lohturuokaa. Onneks ei ollut suklaata, eikä  muutakaan imellosta. Kaikki olisi mennyt. Jäätelöhän ei ole imelää, se on perusravintoa, joka ei
lihota.

Ussakan sinistä on...
Katsoin eilen sitä I´m Cait tai joku. Se entinen mies, joka on nykyään nainen. On se julkkis. Olkoonkin taas amerikkalaista hapatusta, mutta kyllä se asiansa ajaa. Tuodaan tuotakin asiaa julkisuuden keinoin esiin ja oikeuksia olemiseen kaikille ihmisen lajityypeille. Minulle tuollainen ei ole koskaan ollut mitenkään outoa. Tuttavapiirin kuuluu laaja kirjo ihmisyyttä. Mutta oli kyllä aika järkytys kuulla kaikesta siitä ihmisarvoa alentavasta kohtelusta, mitä hyökii joutuu kärsimään. Eipä ole ihmisen vika tahi oma valinta, ettei ole silleen yksijakoinen. Luomisen ihmeessä sattuu joku kromosomi heilahdus tai jotain, eikä se sukupuoli ole niin itsestään selvyys kaikille. Minä nostan hirveesti paljon hattua kaikille heille ja toivon, että joku päivä saisimme elää sellaisessa maailmassa, ettei tämäkään aiheuttaisi kenellekään elämisen tuskaa.

No mut joo. Nyt pää lyö tyhjää ja täytyy joutua. Elämä kutsuu, mentävä on. Hyvää alkavaa viikkoa jokaiselle.


3 kommenttia:

  1. Voihan perusravinto :D

    On kyllä tosi rumaa nyt. Ei voi mittään. Sitä on vaikea jotenkin kaikesta rapsakan ruskeasta ja pöllyävän harmaasta löytää mitään kaunista. Etenkin kun pöly kuristaa kurkkua ja vetistää silmiä, mutta eipä tässä montaa perusravintotuuttia enää ehdi syödä, kun jo taas silmut vihertää.

    Iloista viikkoa ja idearikasta suunnitelmaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävän perusravintoa, juu nou?

      Väriä ei tähän aikaa pahemmin lunnosta löydy, mut onhan meillä ne muodot, valot ja varjot.

      Poista