Levoton jesuiitta

Aamusumppi ja pikainen postaus. Olen nyt nauttinut kofeiinitonta moccaa jonkun viikon. Se on jotenkin ihan sama, onko kofee vai eikö oo. Duunissa juon sen kupin kofella, pumppu alkaa snadisti tykittää. Kyllä siinä vinha perä on, että kofe kiihdyttää. Tämmöinen herkkäsydäminen ihminen reakoituu. Ei sille mitä voi. Kaikelle alkaa olla niin herkkä. Viljalle, maidolle, sokerille, viinalle, röökille. Mitä jää jäljelle? Kuolema. No hups, olipa taas draaman tajuu. Tästä lähtee päivä hyvin käyntiin juu.

Kevät on uuden aikaa ja mun tekee mieli oppia uutta. Jotakin. Törkee tarve kehittyä. Maalima on täynnä asioita joita olisi kiva tutkia. Se pitää pään terävänä, sikäli mikäli, tätä voi enää terävänä pitää. Menetettyä kauraa, mut ei oppi koskaan ojaan kaada. Tai mistä sitäkään tietää, voihan se olla, että tullessani valokuvauskurssilta, kaadun ojaan. Ai kauheeta, kyllä nolottaisi.

Mut enihau, maaliskuussa fotoilua ja kuulkaapas, toukokuussa digitaalista markkinointia ja sooosialaista meeediaa. Ihan mennään opistolle ja kaksi päivää. Tuokin tavallaan mun duunia nykyään ja kun sitä on sattunut syntymään ajanlaskuna kynä ja paperi, niin ihan ei ole itsestään selvyys. Nykyajan nuoriso syntyykin tietotekniikka verkkokalvoilla ja se on heille yhtä normi kuin maito äidin tissistä. Toista se on meillä, dinosauruksilla. Kaikki se tieto pitää takoa jähmeään kalloon. Ei oo heleppoo tämä elämä. Haasteita, se on hyvä ja sanomattakin selvää, että into pinkeenä on hän.

Onks teillä keväällä sellainen levoton olo? Heti, kun valon määrä lisääntyy, niin mulle iskee se hillitön tekemisen ja menemisen tarve. Katsos, talvella on pimiää kuin hanurissa, niin ihminen saa möllää ihan rauhas. Valo tekee rauhattomaksi ja heti pitäis olla jee, jee. Herääkö sitä sitten talviunilta vai mikä pistää ihmisen vaeltaa kuin jesuiitta. Herran sanomaa pitäisi mennä jakamaan turuille ja toreille. Tai vähintäänkin päästä matkalle, esimerkiksi johonkin kivaan kaupunkikohteeseen.

Muistattekos ennen vanhaan, kun kevään tiesi myös siitä, että sai laittaa pikkukengät jalkaan. Vaihdettiin talven jälkeen ne raskaat ronttoset kevyisiin tennareihin elikkäs kesäkenkiin. Niin oli kepeää hypätä narua tahi twistiä. Nykyään nuoriso menee tennareissa kesät talvet. Ihan ovat turmiolla, eivätkä tiedä mitään kevyestä kesäkenkähurmiosta.

Ei maar, nyt avanto kutsuu. Ei pidä rehavastella, ettei selkä suutu ja jätä rannalle ruikuttaa. Hiljaa hyvää tulee, eiks niin?