Kärsimyksen pyhä yksinkertaisuus

Mikä aamu nyt on? Joku näistä päiväistä, jotka ovat kadonneet tähän hiljaiseen hämärään. Vielä ei voi istua terdellä, sen verta raaka on aamujen kalsa. Ikkunasta kuitenkin avautuu minulle rakas maisema. Aikainen kevät on ruma, harmaa, likainen ja talven runtelema. Jäälle on ilmestynyt hassuja lammikoita, luonnon omaa kuviointia. Lumen viimeiset rippeet taistelevat olemassa olostaan, tietäen hävinneensä taistelun.

Sumuisten vuorten maisema

Mörköjä onko heitä

Istun ikkunan edessä, hehkulampun keltaisessa valossa. Mökki on lämmin, vain lattia vaatii pitämään paritkin villasukat jalassa. Joutsen pariskunta kaakatta selällä. Ovat metelöineet harvinaisen paljon. Ajattelin, että olisiko niillä joku hätä. Vai liekö kiima-aika. Ei ne yleensä yötä myöten huutele. Pikku koiralla on massuongelmia. Pieru vai mikä lie kiertää, mutta hirveä meteli lähtee noinkin pienen koiran vatsasta. Juppe oli vaatinut ulos puolita öin (emäntä jo täydessä unessa) ja ulkoiluttanut Ukkokultaa urakalla. Koiruli oli ampaissut yön pimeyteen ja lähtenyt menemään tuonne ylös parkkipaikalle. Keskellä yötä! Pimeässä! Herätti minutkin aamulla anivarhain ja nyt on pitänyt rampata pihalla alvariinsa. Tulee inhottava tunne, kun ei voi pientä auttaa. Joku siellä massussa vaivaa.

Tipuset tangolla

Ylösnousemus

Tämä rauha ja hiljaisuus on varmasti se yksi syy, miksi tänne mieli aina halajaa. Niin ja luonnon läheisyys. Alkukantaisuuden yksinkertaisuus. Ja sauna. Ehdottomasti sauna. Avantoon en ole päässyt, jää on vielä paksu, enkä jotenkin uskalla hypätä sellaiseen, jos ei ole portaita nousta ylös. Ties vaikka jäisi sinne. Avantoa on ajanut parit ämpärit kylmää vettä niskaan. Ei täällä juuri nyt hirveästi ole tekemistä, mutta sekin on hyvä vaihtoehto. Tekemättömyys.

Alkuinen

Kareillen

Justiinsa juustot

Se mämmiherkku

Napsuu ja nöpsöö

Kyllä meillä juhlan tynkääkin on laitettu. Niin totta kuin nimeni on Martta. Pitkänä perjantaina gyrmeellä ja pitkällä kaavalla mentiin. Aloitin valmistelut hyvissä ajoin, antaumuksella ja rakkauvella  laitoin. Ulkotulet, kynttilät, munat, tiput ja höyhenet. Neljän tähden illallinen oli maittava. Ainoastaan lampaankare oli muutaman minuutin liian pitkään uunissa. Mutta ei sekään tahtia haitannut, rikkoi vain Martan täydellisyyden tavoittelua. Mutta siihen oli osasyynä myös Ukkokulta, lähti mun kans terdelle röökille ja siinä sitten juttua iskiessä al dentte aika meni menojaan.

Hahmotus

Aigeijan turkoosi avanto

Mikähän noita joutsenia oikein vaivaa? Edes takas lentävät mökin edestä. Lie monesko kerta jo tänä aamuna. Pirusti kaakattelevat. Voisiko olla, että niillä ei ole oikein kunnollista paikkaa. Järvi on vielä jäässä ja eiks hyö aika paljon uiskentele. Ja taas mennään, tuosta ihan ikkunan edestä. Tahtooko hyö kertoa jotakin vanhalle homolle? Sitäkin vaan, että enpä ole ennen kuullut yö/pimeä aikaan niin mahotonta kaakatusta. Ei niitä näkynyt, tuossa olivat lähellä, jäällä vai rannassa ja kiljuivat kuin viimeistä päivää. Outo ilmiö, sanon minä.

Jälkeensä jättäneet

Palanen katoavaisuutta

Vielä pari päivää vapaata. Nähtäväksi jää, joko tänään suoriudutaan citiin vai jäädäänkö tänne. Päivän noustessa, maisemaan on tullut valon kajo. Kovasti luvattiin lämmintä, josko vallan aurinkoa. Eipä tuota vielä tartte päättää. Katsotaan mitä tuleman pitää.

Ristiin naulittu

Jahas, taas mentiin. Näitä joutsenia näyttääkin olevan useampi porukka. Nyt ikkunan edestä lensi kolmen kimppa. Oisko tää jotakin reviiritouhuu. Huh, mitä draamaa näin aamutuimaan. Mun psyyke ei kestä tämmöistä. Taidan painua vielä höyhenille...