3.2.2016

Tappaja keskuudessamme

No niin, valiolla ollaan. Nimittäin ruokavalioelämäntapamuutos on saapunut elämääni. Mä vaan niin tahdon ajatella, et kuinka ihanaa onkaan saada syödä terveellisesti ja itsensä huomioon ottaen. Okei, okei, mä tunnustan, että viime aikoina olen elänyt kuin sika pellossa. Meitsin ongelmahan on se, et välillä mä skarppaan niin pirusti ja kaikki on niin ehdotonta. Sitä jaksaa aikansa ja sit menee kuvainnollisesti läskiks. Tai voisiko tapauksessani sanoa laihaksi läskiksi.

Varmasti taustalla on myös tuoreen parisuhteen aiheuttama onnellisuuden harha. Mikä onkaan ihanampaa kuin oman kultamussun kans mussuttaa, pöpöttää, mässyn lässyn lälälää. Otetaaks rakas vähän hillomunkkii, kun ollaan niin ihanii. Oih, tänään voitaisi laittaa kermakanaa ja rasvainen juustotarjotin ja siihen pullo punkkuu. Me ollaan niin love, et me emme liho ja laitetaas vähän lisää kermavaahtoo. STOP! Vielä kerran STOP!

Eikä tää valio muutos tule edes siihen tarpeeseen, että pitäisi laihtua. Minäkin tämmöinen laihaläski annan sen harhan, et mitään hätää ei olisi. Mut ihminen on alkanut voimaan huonosti. Massu parka ja koko ruuansulatusjärjestelmä on pahasti, pahasti viturallaan. Yläkerran johdatus toi tielleni ravintoterapeutin. Jos ei itse tajua, niin terapeutti tulee luoksesi. Näin se vaan menee. Korkeimman johdatusta tai kohta olisin ollut vainaa. Ihan oikeesti hei. Yksi asiakkaani, joka ei ole käynyt lähes pariin vuoteen, saapuikin yllättäen takas. Oli sinä aikana opiskellut terapeutiksi ja jostakin se puhe vain läksi. Ja minä siitä ymmärtämään, että kaikki ei ole oikein, jotakin on todella tehtävä.

Nyt neljäs päivä takana ja vierotusoireita on ollut. Hirvittävä hedari vaivana, mutta voiton puolella ollaan. Mut jo nyt, olen saanut huomata positiivisia vaikutuksia. Hah, aivan kuin olisin selvinnyt sokerihumalasta. Kaikki näyttää kirkkaammalle ja sellainen väsynyt pöhnä on pois. Innolla odotan, että kaikkiin niihin selvittämättömiin, " korvien välissä" oleviin oireyhtymiin tulisi myös ratkaisu. Uskon niin. Ihan vaan ohimennen mainitsen, että sisälläni riehuva piru nauttii lääketieteellisesti nimeä kandidoosi. Ja se pitäisi nyt hengiltä saada. Kas, en ihan äsken muista, koska olisin tuntenut tämmöistä murhanhimoa ja halua tappaa. Korostan tappaa! Janoan verta, tässä tapauksessa hiivaa.

Nyt ollaan kuurilla joo, jonkun sortin valio tahi dieetti on päällä. Avosylin otan sen vastaan. Mutta eikä siinä kaikki. Tästä pitäisi muotoutua loppuelämän uusi tapa syödä ja nauttia elämästä. Jos vaan saan yhtään apua oireyhtymiini, niin lupaan ja vannon, että paluuta entiseen ei ole. Toki, ei pullahiiren tarvitse kokonaan ilman olla. Sallimus silloin tällöin vahvistaa selkärankaa mutta ei tuhoa terveyttä.

Toinenkin hieno kohtaamus on tullut elämääni. Tässä täytyy antaa ten points nykytekniikalle ja sen kaiken mahdollistamiselle. Mulla on oma joogastudio himas. Ihan kuulkaa otan koneksuunin aipädilläni Yoogaia saittiin ja niin vaan asanat paukkuu. Kerta kokeilu takana ja vallan olin ihastunut. Ihan kuin olisin ollut oikeesti joogatunnilla. Ainut ero, että sai paukutella ihan rauhas, hih. Nyt kun tuokin on tehty ihmiselle näin helpoksi, niin ei voi enää vedota aikataulun kiireyteen tai muuhun yhtä merkitykselliseen mitättömyyteen. Läskiperse nostaa ruhon ylös soffalta ja hei hoplaa aloittaa joogaa, pilatesta whotever. Aivan mahtavaa! Voin vain kuvitella, mitkä kiksit saankaan jooghasessiosta mökin rannassa, tuskin maltan odottaa.

6 kommenttia:

  1. Sama kandidaatti on mullekin tuttu. Sen takia hylkäsin viistoista vuotta sitten valkoiset jauhot, hiivat ja sokerit. Oli koko ajan niin pöhöttynyt ja turvonnut ja kaikinpuolin paha olo. (Sen takia oon sanonut, että jos joku haluaa eliminoida mut lopullisesti, niin kannattaa syöttää mulle pulla. Tai vielä pahempaa, laskiaispulla. Se on moro sit!)

    Täältä tulee terapeutille peukut ja sulle kans! Oot kato valioyksilö, etkä mikään kandidaatti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että oikeilla jäljillä ollaan. Muutama päivä takana ilman, ja nyt jo huomaa eron olotilassaan.

      Rakastan pullaa, ja luopuminen siitä tulee olemaan draamallista. Mut se on niintä valintoja. Tässä tapauksessa joko syöt ja kuolet tai olet syömättä ja elät ;)

      Kandidaatit minussa saa kyytiä!

      Poista
  2. Yoogaia on mahtava juttu! Tekis mieli melkeen joka päivä kytkeytyä sinne..kokeile joskus semmonen ku yogic sleep jos rentoutusta kaipaat..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sopii mulle ja tekee sen, että nyt ei voi selittää kiireellä tekemättömyyttään

      Yogic sleep kuulostaa hyvälle, kokeilen.

      Poista
  3. Ihannehan olisi, että voisi ja osaisi ja malttaisi syödä kaikkea vähän ja vain joskus, siis herkkuja.
    Ihailen ihmisiä, jotka pystyvät syömään sulkaalevystä vai yhden palasen :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäpä se just onkin. Saan näitä elämä terveeks kamppanjoita ja ne kestää aina aikansa ja sit taas repee. On se kumma, että ei voi tajuta.

      Totuushan on myös se, että iän karttuessa ei voi enää kohdella itseä niin kuin nuorena. Alkaa tulla näitä rajoitteita ja pitää kuunnella itseä. Tai pitäisi ;)

      Poista