Tapahtukoon sinun tahtosi

Viikko taas vierähti. Turha toistaa, että aika menee menojaan. Tärkeintä lie, että itse pysyy perässä. Nyt pyhäinen aamu ja ilmassa hyväilee rauha. Ymmärsin tuossa, että kyllä viikonloppuna täytyy ottaa myös relasti, silleen niin kuin levätä. Tää on niin hassua, että tähän yrittämiseen kuuluu sellainen huono omatunnollinen twisti. Olisi niin kuin pakko tai vähintäänkin koko ajan tehdä duunia uuden yrityksen hyväksi. Yhtään ei saisi levätä tai olla. Okei, aikansa sitä jaksaa, mutta hyvä lepo on kaiken perusta. Ei ole eroa sillä onko viikendi tahi arki. Ja nyt just varmasti se hetki, että tehtävä on.

Työhuoneeni

Eilen sain kamat uudelle työhuoneelle. Exä oli apuna roudaamassa. Nyt mulla on oma työhuone missä mellestää. Se on kiva. Hmmm... sekin pitäisi sisustaa vai jättäisikö sisustamatta? Sinnehän voi tulla sisustus ihan itsekseen, kunhan saan levitettyä kaikkia kamat ja kaikki muut. Se voisikin olla sellainen boheemi tila.

Kirkkotalo etelärannassa

Ukkokulta on duunimatkalla epsanjassa. Siellä niin välimerenaalloilla. Hän pohdiskelee sellaista, että ihmisen olisi hyvä asua osan vuotta jossain muualla kuin kotomaassaan. Minä yhtymään, että ottakaamme tavoitteksi,  että näin tapahtuman. Saadaan bisnes pyörimään ja talvet sit asutaan auringossa ja suunnitellaan uutta mallistoa. Käytännöllistä ja näppärää. Olkoon se haave, olkoon se unelma joka toteutuman.

Ihan huvittaa

Olen ollut viikonlopun yksin. Tietoisesti tahtoen. Sen verta haipakkaa nyt, niin tämmöinen itsensä kanssa oleminen on hyväksi. Olen jumangegga yrittänyt virkata isoäidin neliöö. Sain eilen siihen kädestä pitäen koulutusta, kutojani kävivät tuomassa lisää uutta mallistoa ja siinä samalla opeteltiin. Hyvin meni, mutta auta armias, kun aloin täyttämään eilen illalla sitä joutavaa aikaa virkkaamalla. Ei, ei mennyt taaskaan niin. Joko minä todella olen niin tyhmä tai sitten ohjeeseen on tullut joku härö. Ei pysty ymmärtää tätä vaikeutta. Ihan oikeesti alkaa vituttaa, virkkaat ja virkkaat, etkä onnistu. Onhan se nyt ihme, ettei yhteen lappuun pysty! Tästä on nyt tullut minulle elämää ja kuolemaa suurempi asia. Se on vain yksinkertaisesti pakko oppia! Voitteko kuvitella, ihminen ei osaa virkata isoäidin neliöö. Kaikkihan sellaisen osaa!

Odotan, että aurinko nousee. Tarvitsen luonnon valoa. Onks nyt kuitenkin niin ikävästi, että aamu on jo noussut ja valon määrä on tämä. Harmaa hämärä. Voihan pylly, just nyt, just tänään, piti olla tällainen. Olisi tarkoituksissa kuvata malliston verkkokauppakuvat. Ja se olisi aika oleellista, että ne on suht autenttiset. Mie ajattelin rakentaa studion tänne himaan. Tätäkään en ole koskaan aikasemmin tehnyt. Hyvin intresanttia ja opettelun, erehdyksen ja toivottavasti onnistumisenkin myötä teen tästä haasteen. Luojani, anna minulle valoa hetkisen. Kiitos.