9.11.2015

Martta, pidä huivista kii

Olen nykyään niin poikki, että en jaksa edes lukea päivän lehtiä sängyssä. Aloitan ja pääsen sivulla kaks. Siitäpä kurotan sammuttamaan yövalon ja ennen kuin käsi on taks peiton alla, olen jo täydessä unessa. Seuraava tajunnallinen hetki elämässä on se, kun aukaisen silmäni aamutuimaan. Voitteko kuvitella, Ukkokulta saattaa jäädä vielä kökkii ja mä en herää siihen, että hän tulee yöpuulle, ei mitään tajuu. Minä, joka ennen muinoin en kestänyt hengittävää olentoa vierelläni siksi, että se häiritsi rinsessan unta.



Laiska töitään luettelee, mutta nyt ymmärrän toteamuksen, että yrittäminen on elämäntapa. Täytyy myöntää, että 24/7 mennään. Työnkuva on niin monisäikeinen, että ei siinä pysty erottamaan, mikä on työ ja mikä ei ole. Iso osa menee tässä koneella, juu se on duunia. Eilen ähelsin työhuoneella. Askartelin Kotosalla näyttelyn kalusteita. Tällaisen muinaisen kaunottaren kimpussa. Eiks oo päheesti raffii? Täähän oli ihan atomeina, pantiin kasaan ja pikku feisliftinki pintaan ja lakkaa päälle. Ei liikaa, saa olla eletty. Tulkoon hänestä työhuoneen kuningatar.

Täytyy myöntää, että hienoista taisteluväsymistä alkaa olla. Podettu flunssa vaikuttanee asiaan myös, ei ole ihan tikissä. Mutta onko psyykkeen vaikutusta, et en vain suostunut muutamaa päivää enempää sairastaa. Toivotaan ettei potkase takas. Väsymisen huomaa siitä, että muisti pätkii pahasti. Juu, kirjoitan kaiken ylös, mutta en enää muista mitä muistiinpanot tarkoittaa. Jos olen kirjoittanut esim. tyynyt, pussilakanat toimitusmaksu, niin en enää muista mitä se tarkoittaa! Toinen oireyhtymä on tekemisen toivottomuus. Tulee tunne, että mistään ei tule mitään ja tekee perkeleellisesti, mutta mitään ei saa aikaan. Hmmmm, pitää katsoa taakse ja todeta kuitenkin jotain tehneensä.

Ukkokulta lähti taas maalimalle. Nyt työmatka Madridiin. Ilman häntä tästä kaikesta ei olisi tullut yhtään mitään. Näissä epätoivon hetkissä, hän nostaa aina ihmisen ylös. Ihailen sitä optimistisyyttä millä tukea ja kannustaa. Ja kuinka joku voikaan olla niin rauhallinen, jykevä ja tukeva. Onneks hää tulee jo Ti takas. Palkinnoksi tästä kaikesta härdellistä varasimme jouluksi matkan etelän hetelmään. Kyllä, me olemme sen ansainneet. Mennään hyvän ystäväni luokse ja ollaan rapiat viikko. Se antaa voimaa jaksaa. Näin sen kuuluu mennä, tee, tee ja tee, sitten saat, saat ja saat. Fantsuu!

Kävin perjantaina valokuvauskurssilla. Oli sellainen digijärkkärin perusteet. Se on ala, jota ei koskaan voi opiskella liikaa. Mutta hei, vähäks oli kiva huomata, että mä tiedän ja osaan jo jotakin. Ei tämä turha kurssi ollut, mutta odotan jatkoa. Valokuvaajaksi opiskelu kestää koulupohjaisesti sen viisi vuotta. Että siitäpä niin. Onhan noita kurssiloita mullakin jo muutama takana.

Jebe, päivä on taas touhua täys, mut mie pääsen ihan oikeelle kampaajalle. Täytyyhän se tukka nätiks laittaa, kun viikon päästä ollaan näytillä näyttelyssä. Ai niin, enhän mie siellä ole näytillä. No edustamassa kuitenkin. Täydellistä viikko tu evrivan!

4 kommenttia:

  1. Kuulostaa niin tutulta toi muistilappuongelma. Silloin kun kirjoittaa asiat tuoreeltaan ylös, kaik on ihan selvää, mutta ans olla, kun niitä kirjoituksiaan myöhemmin lukee, niin ei mitään hajua, mihin joku sana edes liittyy. Pitääkö se kenties tuoda, viedä, ostaa, myydä, vaihtaa vai jotain ihan muuta ?? Pitää vissiin alkaa kirjottaa sellanen selventävä lappunen aina rinnalle. Ja senkin oon huomannut, että ikinä ei enää kannata jättää vuosilukua mistään pois. Että vaikka sitä kuinka luulee, että on ihan selvää, että 10.11. kirjoitettu muistiinpano tarkottaa tätä vuotta, niin eipä se tällä ajan (ja muistin-) juoksulla enää kohta olekaan enää yhtään niin selvää. Voi meittii vanhuksii, kun liikaa touhutaan, niin ei pysytä itekkään perässä.

    Semppiä kumminkin loppumetreille! Ja ihanaa kun reissu tiedossa. Kirjaimellisesti palkintomatka :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy vain toivoa, että tämän hässäkän ollessa ohi, saisin edes hitusen muistiani takaisin. Pelottavaa...

      Reissu tulee varmasti tarpeeseen, kivaa!

      Poista
  2. Huimaa tämä sinun innostumisesi ja heittäytymisesi ja uskalluksesi, tsemppisi!
    Olen livenäkin selittänyt, kuinka upea olet (vaikka näin vaan virtuaalisesti tunnetaankin).
    Kiva, kun on jotain mitä odottaa ja joka taas osaltaan katkaisee arjen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoiksia! Peräänkuulutan yrittämistä. Mitään ei saa, jos ei uskalla yrittää. Enkä halua vanhana sit miettiä, miks mää en sit koskaan kuitenkaan tehnyt sitä mistä unelmoin ;)

      Ihan kuule tuntuu, että olisi saanut uuden elämän. Vauhtia ja vaaratilanteita piisaa.

      Poista