Juoppohaamuja

Että ahistaa! Miks tää kaupunkielämä on tätä. Ei saa nukuttua. Jo toinen yö huonoilla unilla. Viime yökin meni ihan levottomaks, hikoilinkin kuin sika. Täältä puuttuu happi. Ja on snadisti kuuma. Onneks yöks viilenee. Meitsin mökki on hatara kuin hattarapilvi, mut just siksi niin hyväks ihmiselle. Lähes sama kuin nukkuis ulkosalla. Ei ihme, jos täällä ei oo happee ja seinät tulee päälle. Kyl maar mää oon niin luontoon luotu.

Tää mun kone saa verenpaineet nousee. Helevetin hidastelija. Ollut jo jonkun aikaa ja ei kun pahenee. Siis niiiiin ärsy. Vähän sama meininki kuin mulla eilen siivotessa. Lähti niin hitaalla, eikä olisi yhtään kiinnostanut. MINÄ?! Ei huvita siivota?! Nyt voitte jo huolestua. En edes muista milloin ko. huoltotoimenpide olisi ollut minulle vastenmielistä. Ei milloinkaan. Mut oli pakko. Kesä on eletty kuin siat pellossa ja alkoi nurkissa olla jo ihan sitä itteensä. Ei nyt kakkaa, mut pölyy. Paljon pölyy. Onpa kaunis sanonta, paljon pölyy. Mut tulihan se palkinto sieltä, nyt on kiva.

Paljon tärkeitä asioita hoidettu. Bisnesideani alkaa muuttua silleen lihaksi ja vereksi, että toimitan ihan fyysisesti asioita ja olen niin tärkeenä. YritysHelsinki oli ihan jees. Huomaa sana ihan. Tuolla pikkusanallahan on tarkoitus vesittää mahtavaa tunnetta. On niin kuin jees mut ei ihan. Okei, sain paljon arvokasta tietoa ja koneksuunia, mut jotenkin siellä ei ymmärretty olennaista. En mie siihen jää makaamaan ja usko on tultava itsestä. Niitä numeroitahan me käytiin läpi ja ne ei tunnetusti ole sitä meikäläisen vahvinta osa-aluetta. Mut joo, hienoo oli, kun hienosti laitettiin lukuja koneelle ja se antoi sit raakaa tekstuuria pihalle. Ei ole tuottavaa, pitää keskittyä siihen mikä tuottaa. Sehän on tietysti taivahan tosi, mut jotensakin siitä jäi puuttuu se sielu ja sydän. Sisustustaiteilija on, niin no, taiteilija. Otan toki vinkistä vaarin ja ei tässä jäniksen seljässä olla. Tai siis ollaan. Kaikki heti mulle ja nyt.

Tapaamisesta lähti liiketoimintasuunnitelma vakuutusyhtiölle. Se on importanttia. Siellä niin sit viksut ihmiset päättää mun kohtaloo. Menenkö leipäjonoon vai vieläkö tässä uusi ura Janhusen akan pojalle urkenee. Eletään kiinnostavia aikoja ja peljätään tulevaisuutta. Hirvee herran pelko pers.... hups, tuhma sana.

Aivan kuin juopponaapurista kuuluisi ääniä. Mä en ole muistanutkaan kertoa, että hei hei Heikki, rotevasti alkoholisoitunut seinänaapurini ei olisikaan ded. Yläkerran vähemmän alkoholisoitunut naapurini osasi kertoa, että paskat se mitään kuollut ole. Makaa hospitaalissa aivoveritulpassa. Mutta hei hei Heikin rotevaakin rotevammin alkoholisoitunut naisystävähän kertoi hei hei Heikin pois menneen. Se oli yks viaton su-aamu, kun tuli tuossa ovella vastaan. Valehtelisin, jos väittäisin, hänen olleen lievästi juopunut. Hän oli tukevassa päihteessä. Yläkerta kertoi, että hän oli käynyt putsaamassa hei hei Heikin asunnon, sillä aikaa kun toinen makaa hospitaalissa. Ja niin kuin hän itku silmässä kertoi toista, onnetonta tarinaa. Hulluja nuo juopot.

Tänään törmätään kästyömessuille. Meen niin kuin tsekkailee tonttia. Sen jälkeen menemme nauttimaan piknikkiä suomenlinnaan. Otetaan viltti ja se punavalkoruudullinen pöytäliina. Bikinit pitänee mukana varata, on siellä sen verta etelä. Eilisen siivouksen aiheuttaman vastenmielisyyden (???!!!) kuittasin poistumalla paikalliselle los Rivierakselle eli siis aurinkolahdelle. Kyllä, heitin läskini santaan ja hetken köllöttelin biitsillä. Ihan oikeesti. Oli lämmin ja alkoi päätä kivistää. Nautin jäätävän latten rantabaaris ja olin oikeesti hetken ulukomailla. Varsinkin, kun aurikolahes ei paljon suomee kuule. Siellä asuu kaikki mamut, eihän muilla ole sinne vara. Rantaämyreistä soi viimeinen biitti ja oikein kovalla uskolla paikalliset pihlajat saattoivat olla palmu. Snadisti nautin. Nyt uus otto, käyn viel maateyritykselle. Tsau bella!