11.8.2015

Ihotikkua ja kuoleman kelloa, piruista puhumattakaan

Raivokkaiden painajaisten siivittämä yö. Huh helevetti, kun paholainen ja pahat henget taas riivasi. Ne ei ole mukavii ja ihmetellä täytyy, et miks mie oon näin riivattu. Se pahan läsnäolo on niin todellinen ja oikeesti riipivä. Huusin kuin heikkopäinen ja muistankin hokeneeni, että pahat henget ovat läsnä. Ne on sellaisia tummia hahmoja huoneessa, milloin missäkin. Katon rajassa, sängyn vieressä. Eilisillä ölliäisillä oli veitset mukana, niillä meitisii yrittivät sohia.

Kroppa käy järkkyä tilaa, pumppu hakkaa, hikoilen ja olen jännittynyt kuin viulun kieli, tai siis mun tapauksessa kai joku sello. Viuluhan on kapoinen, mie enemmänkin sellomainen. Mut joo, kuvio toistuu niin, et mie möykän ja näen pahoi. Ukkokulta ottaa kiinni, silittää ja puhuu rauhallisesti: " Ei ole mitään hätää, tässä ollaan, ei hätää. Tämä on vain unta." Arvatkaas mitä, se tuntuu ihan helvetin hyvälle. Mä tajuan unen läpi, että olen turvassa ja kaikki on vain typerää unta. Rauhoitun ja pääsen takas uneen. Viime yönä tämä vain taisi toistua useammin, eivät pirut jättäneet rauhaan. Pitäisiköhän mennä unitutkijalle tai johonkin, alkaa jo tuntua sille, että ei tämmönen oo ihan normii. Katsos, tää on lähes joka öistä.

UK heräs just ja antoi raportin. Pahat henget olivat kuulemma yrittäneet tappaa mua haarukalla ja myrkyttäneet. Olin vain pyytänyt, että mennään kotiin. Tota mä en muistanutkaan. Painajaiset olivat jatkuneet pitkään. Mut muutoinhan mie nukuin oikein hyvin, mentiin maate jo kympiltä ja taisin simahtaa heti. Puhuin viimeksi lekurille unista ja hänen tulkinta oli, että mun roppa on ressitilassa tästä jatkuvasta kipuilusta ja sekin voi aiheuttaa tämmöistä. Kumma on ihmisen mieli.

Aamu on taas antava. Niin peilityyni, että on vaikea erottaa mikä on heijastumaa ja mikä todellista totta. Vastarannan koivikko saa latvoihinsa aamun ensimmäiset auringonsäteet, ovat kuin liukuvärjätyt. Kun ei tuule, niin metsän äänet ovat herkistyneet ja kaikenlaista piipitystä, rääkynää, lonkutusta ja ölinää kuulu mökin takaa. Voisi kuvitella, että siellä on isommatkin bileet menossa. Ai niin, istua töllötin iltaehtoolla terdellä ja kuuntelin, kun koko ajan kuului sellainen kellon nakutus. Yritin paikallistaa sitä ja ihmettelin et mistä helvatasta se kuuluu. Siirtelin kamoi ja ihmettelin. Paikallistin äänen hirsien sisään ja sit muistelin, et on olemassa joku tuhoeläin, joka nakuttaa. No nettiinpä oitis ja sieltähän se vastaus löytyi. Sellainen peto kuin Kuolemankello. Silleen kiva pikku otus, että pahimmillaan saattaapi syödä meiltä mökin. Asiaa täytyy tutkia ja tehdä ilmoitus vuokranantajalle. Hui kauhistus sentään. Kuolema on saapunut...

Olenpas minä kalmaisella tuulella. Piruloit, pahoihenkii ja kuolemaa. Kiva aamunavaus. Tänään torjun pahat henget siivoamalla. Vaik mökillä ollaan ja rennosti mennään, niin en voi sietää nurkkiin kertynyttä hämiksen seittii. Kummallisen nopeesti nurkat repsottaa ja rättii ja imurii on pakko pyöräyttää. Ei, ei se ole mulle ikävä velvollisuus, miehän nautin siitä. UK lähtee stadiin ja mulla on jotakin antoisaa tekemistä. Sitähän mie en kestä, jos ei oo mitään duunailtavaa. Mut silleen sopuisasti, tekoa ja lepoa. On niin kuin balanssi. Tuosta tuli mieleen gulassi, pitäisikö tänään syödä gulassia. Unkarilainen perinneruoka, tuhti ja voimakas maku. Enemmänkin sellainen talven pataruoka. En siis tee sitä. Nyt on kevyt kesäpäivä ja voisin nauttia sangriaa ja wotermeloniin. Ai niin, oonks mie kokonaan unohtanut valittaa, kuin on taas tullut lomakiloja. Vaikka veshölkkään ja seljätän evridei, niin kyllä se tuo olssonin nauttiminen alkaa tuntua keskivartalossa. Ihan törkee pötsi! Tänään siis vettä, leipää ja hevisti raippoja! Tokene kaljamaha. Pois, pois paha pois.

Mistähän johtuu sellaiset inhat ja kipiät ihotikut peukalon kynnen ympärillä. Tiiättekö, ne on niin kuin ihoo, semmoisia ihan pieniä ja harmittomia, mutta tekevät kipiää. Sit niitä räplää koko ajan ja yrittää repiä irti. Tulevat vain enemmän kipiäksi. Onks se joku vitamiinin puutos. Ehkä bee? Oluessa on beetä. Onks mun nyt kuitenkin tulkittava tämä asia niin, että mää en oo tarpeeks nauttinut beetä, enkä näin ollen olutta. Karmeeta, asiaan on tehtävä parannus ja nautittava muutama ölkkönen lisää. Tuossa kun ihotikkujani ihmettelin, niin sain myös huomata, että kynnen aluset ovat likaiset. Semmoiset mustat. Mitä lie. Nyt on hienohelmahomo pahemman kerran metsittynyt. Tule apuun Anja, pedikyyriin on päästävä imiidili!




4 kommenttia:

  1. Eräs tuttava kertoi kärsineensä toistuvista saman tyyppisistä painajaisista. Oli käynyt selvännäkijällä, joka kertoi, että tuttava oli jossain aiemmassa elämässä kärsinyt kamalan kuoleman ja nyt nämä sielun käsittelemättömät murheet olivat nousseet pintaan tässä elämässä. Tiedä sitten oliko näin.

    Meillä oli mökillä aitanseinässä jokunen vuosi sitten kuolemankello ja pelättiin, että koko aitta sortuu, mutta taisi kuolema kellon korjata, kun nykyisin ei kuulu mitään eikä aittakaan ole luhistunut.

    Nyt menet heti kauppaan ja ostat kynsinauhaöjlyä ja -voidetta ja sitten sellaiset kynsinauhaleikkurit. Siitä repimisestä vsoi tulla kynsinauhavallintulehdus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin en tiää, joku vanha elämäkö se rienaa vai mikä. Olen aina ollut rikas unennäkijä mut nyt alkaa mennä jo vähän mahottomaksi. Itseäkin illalla pelottaa panna maate, et mitä yö tuo taas tullessaan.

      Nakutus on tauonnut, mut täytyy seurata asiaa, toden totta.

      Jynssäsin niin tuota keittiön seinää, että siitäkö suuttui kynsinauhat. Rasvaan joka ilta :)

      Poista
  2. No johan on aikamoisia unia. Joutuu vieressä nukkujakin vaaratilanteisiin ja puolustuskannalle. Mistä lie moiset johtuu.
    Mulla oli pikkutyttönä sellanen vakiopainajainen, jossa sellaset pahat peikot työnsi mun ja isoveljen huoneen ikkunan sellasella isolla puupöllillä (enteili varmaan mun tulevaa ammattia ;)) auki ja kiipes huoneeseen, mutta aina kun aloin unissani kauhusta huutaa ja isä tuli katsomaan mikä hätänä, ne peikot häippäs samaa tietä mitä olivat tulleetkin ja kukaan ei koskaan uskonut, että ne oli todellisia. Hui. Muistan vieläkin miltä ne näyttää. Mutta ihan noin pahaksi ei oo mennyt kuin sulla. Johan sitä on aamulla ihan väsynytkin, kun pitää yöt taistella..

    Mutta siis juu. Mahdollinen kuolemankello ei oo hyvä asia. Tietää sitä, että hirsissä on lahoa tai kosteusvaurio. Mutta jos/kun ongelma korjataan, häippäsee kellotkin. Että hyvä on vuokraisännän tosiaan tietää asiasta.

    Ja yläpuolella jo tulikin topakat ohjeet niihin kynsitikkuihin :).

    PS: Meillä asuu sattumoisin yks samaa vuosikertaa sun kanssa oleva miespuolinen henkilö, joka on tänä kesänä hankkinut itselleen sandelssilla sellasen pötsin, ettei oo ennen nähty. En melkein tunnista koko ukkoa vaikka oma onkin :). Mutta sanoi kyllä, että on itselläkin jo niin paha olo, että läskin on lähdettävä. Heippa vaan. En kaipaa ;). Se normaalimpi on kotoisampi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minähän olen unissani väkivaltainen ja hyvin hurja. Potkin ja hakkaan nyrkeillä niin, et toinen saa oikeesti vähä varoa. Siksi en ota pikku koiraa yöksi viereen, saattaisi saada aikamoista kyytiä. Joskus on aamulla sellainen olo, että olisi yöllä juossut maratoonin, huh. Mut onneks sinä olet päässyt peikkopainajaisista vaikka ne kuulostaakin vähän söpölle. Mut ei ne lapsena oo...

      Tää mökkihän alkaa olla jo niin laho, et ihme kun pystyssä pysyy. Mut kun ei oo oma, niin ei tartte silleen puuttua ja vuokranantaja on niin pihi, et tuskin mitään korjauksia saa edes tehdä, tyhmää.

      Hitsi, kun toi olut kuuluu tänne mökille. Saunaa lämmittäessä, saunan jälkeen ja ennen. Tiskin jälkeen ja ennen tiskiä. Niin sitä vaan muutama tulee nautittua ja se näkyy tuossa keskellä pötsinä. Noh, palaa normiin ja olut jää ja painokin yleensä asettuu. Tämä täällä on sitä nauttimista. Laihutetaan sit taas....

      Poista