MÄ TEIN SEN!

MÄ TEIN SEN! Riipivä autokuume sai piinavan päätöksen ja ajelin eilen autokaupasta ulos uudella autolla. Ei se ihan uus oo, mutta mulle uus. Juke vaihtui lennossa Citikkaan, semmosta se on autokuumeessa. Mut enhän mää voinut jättää pikku pippuria, se oli rakkautta ensisilmäyksellä!

Kauppa oli hyvä. Juuri myyntiin tullut, yhdellä omistajalla ollut, hyvin huollettu, hyvin pidetty helmi.  Hintapolitiikaltaan varsin järkevä tai miten sen nyt sanoisi, tässä tilanteessa mikään ei ole varsin järkevä. Mutta en kuunnellut kadotetun järkeni ääntä, kuuntelin tunnetta, kuuntelin sydäntä, kuuntelin sieluani. Ja voi perkele, kuinka mää nautinkaan ajosta. Ajatelkaa, ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on mahdollisuus ajaa kunnon autoa. Nyt mä tiedän, mitä on nauttia ajamisesta. NAUTTIA!

Persoonallinenkin hän on. Mulle pitää olla silleen. Auton pitää jollain taholla puhutella, koskettaa. Miten tää voi olla mahollista? Vielä hetki sitten, koko autoskene ei voinut vähempää kiinnostaa ja nyt olen niin äijää. Kyllä, mulla varmasti on se kuulu viidenkympinvillitys. Olkoon. Hah, te ette voi uskoa, kuin ihanalle tuntui eilen valoissa painasta kaasua ja antaa mennä. Sinne niin jäivät kuin tikku paskaan, kun mää polokasin... Hirvee tyydytys, hillitön onni ja autuus.

Perustelen tätä sillä, että elämä on lyhyt, eikä siitä koskaan tiedä. Okei, taloudellisesti ei juuri nyt järkevää, mutta siinäpä se ydin juuri onkin. Mitä sitten, jos huomenna en pääse kävelee omin jaloin tai heitän henkeni ensi vuoden heinäkuussa. Mitä mietin? Sitä varmaan niin, että olinpa hirmu järkevä, kun en silloin ottanut sitä autolainaa ja nauttinut elämästä ja ottanut ajoa hallintaan. Vai voisiko olla, että katuisin katkerasti, miksi en uskaltanut, miks en elänyt. En halua elää niin.

Kello vielä aamuvarhain. Nukuinkin huonosti ja levottomasti. Kävin aika kierroksilla koko illan. Autokuumeen rippeet vielä valvottaa ja tykyttävä ajohalu rienaa. Mut kohta pääsen rattiin ja suuntaamme nokan kohti Turun saaristoa. Mikäs on ajella, on ilmastointia ja muuta herkkua. Kohta pitää potkia Ukkokulta ylös, ala tulla nyt lähetään menee. Villi kesänlapsi mä oon....