20.7.2015

Koukku ja kude

Hei gamoon, ilmassa tuoksuu syksy. Sellainen homeinen, kylmä kosteus. Oliks se kesä oikeesti niin kuin tässä vai? Tällainen fiilis aamutuimaan on yleensä vasta elo-syyskuun vaihteessa. Ei siinä mitä, määhän tykkään tämmöisestä raikkaasta mätänemisen tuoksusta. Sitä paitsi homeessahan tässä ollaan jo itsekin.

Ukkokulta nukkua posottaa vielä. Mää heräsin normia aikaisemmin. Hetkinen, täällä nähkääs muata möllöttää jopa ysin jälkeen. Pikku koira on ottanut tavakseen tulla mun kans tähän päivittää. Nytkin se kuorsaa sylissä täyttä päätä. Se on ihan hassu. Kuorsaa kuin satamajätkät. Vai oliks se tukkijätkät. Hän on hyvä lämpöpatteri, kivasti kuumottaa sylissä.

Maisema on peilityyni ja linnutkaan eivät enää viitsi elämöidä niin kuin alkukesästä. Yksikään puunlehti ei hievahda, aivan kuin maailma olisi pysähtynyt. Jostakin kuuluu autojen kumu, silleen harmittomasti välillä. Mustikkaa on tulossa, ihan tuossa parin metrin päässä jo herkkuapajat. Ei olla kerätty vielä. Selkäpaska ei tykkää moisesta hommasta, pitäisikö kokeilla sitä poimuria. Josko sillä. Mustikka on rock. Se parantaa vaivat ja on herkkujen herkku. Sitä talvella ostan isolla rahalla, nyt saisin ilmatteeks metästä. Poimis vain. Laiska on.

Ennen kosketusta
Minäkö? Laiskako? Eilisen päivän askartelin lamppua. Tein Trash-designia. Vanhasta uutta. Ostimma kirpparilta vanhoja lamppuja. Virkkasin varjostimen ja maalasin jalan. Tekemiseen tulee himo. Tässä nökötin terdellä ja koukku vain savusi, en malttanut lopettaa. Erehdyksen ja opettelun kautta onnistuin. Purkamaankin jouduin, mutta selätin ongelmat. Sain hirveen tyydytyksen ja tunsin tekemisen iloa ja onnistumista.

Uudesti syntynyt
Tuotantolinja on käynnistynyt niin, että en taida malttaa vielä kaupunkiin lähteä. Kerkeekeehän tuonne. Voisin virkata. Nakottaa tässä terdellä ja antaa ajatuksen harhailla kuin yksinäinen poutapilvi ( sade kaiketi. ) Se on kyllä meditatiivista hommoo. Tuo käsillä näpertely. Siinä kaikkoaa ajan -ja paikantaju. Koko elämä katoaa. Minä häviän. On vain koukku ja kude.

Mokka on viilentynyt kuppiin. Pitäisi täyttää lämmikettä. Mietin tuossa, lähdenkö vesihölökälle, vai alanko virkkaa. Vai menisikö härnäämään Ukkokultaa, ala nousta mustikkaan. Enkä, annetaan toisen levätä. Miekii voisin hetken köllötellä. Jäänkö vielä tänne vai lähdenkö menemään. UK:lla on duunia huomenna, jäisin yksin. Tai yksin ja yksin, onhan mulla koukku ja kude. Adios!

2 kommenttia:

  1. Hitsi, mikä moniosaaja!!

    Edelliseen kirjoitukseen viitaten; onnea autokaupoille ;-D

    VastaaPoista
  2. Hei, eiks kaikki osaa virkata ;)

    Björnen peräpää paukkuu, taas yks hyvä syy laittaa vaihtoon.

    VastaaPoista