Kappale kauneinta suomea

Paratiisis ollaan. Tulin jo keskiviikkona. Lomaretku typistyi pariin päivään, Ukkokullalla oli duunijuttuja ja piti palata maisemiin. Eipä toi haitannut, oli taas kiva tulla tänne. Ja tuollaiset pikku retket ovat ihan kivoja. Ensi viikolla kenties Turun saaristoon. Tehdään tällaisia pieniä etappeja, saa vähän lomatunnelmaa.

Täs tontussa on tyylii

Uimilan maisemaa

Eilen meillä oli pienet juhlat. Tai siis kai täällä on joka ilta juhla. Elämähän on täällä yhtä juhlaa. Jotenkin. Siihen riittää se, että laitetaan ruokaa rakkaudella ja katetaan alaterdelle. Juodaan vähä kuplaa ja syödään hyvin. Kynttilätkin sytytellään. Laitoin alkuruuaksi samaa kuin meille tarjottiin yhtiökumppanin möksällä. Tein vain täytteen omasta päästä, kylmäsavulohta ja jokiravunpyrstöä. Aika kiva tollainen mökkiruoka, mehikolaisella twistillä. Paljon maustetta, valkosipulii ja chiliä. Vot sie, olipas maukasta. Pääruokana pinaattifetapasta. Ihan oltiin tyydytettyjä. Silleen kelit kohillaan, että ei oo kuuma, eikä kylymä. Just hyvä näin. Ei valita hän. Eikä ole paljon huoranperkeleitäkään.

meillä oli ihan oma residenssi

Lupsakasti lumpeella


Uimilan paratiisissa oli oikein mukavaa. Meitä pidettiin niin hyvänä, että siinä kalpeenee viidentähden hotellit. Oli kystä kyllä, upiat saunavihdat ja kaikkee. Se on hauska, että mökit voi olla maisemaltaan niin erilaisia. Meillä täällä kuivahko mäntykallio. Tuolla sellainen vehreys, metsämaisema, jotta ei paremmasta väliä. Kaikissa on ne puolensa, mutta kaunis on Uimila.

Mami ja jantteri

Vähänkö oon veikee

Menneeseen poiketen porukoissa pyöri yksi pikku jäppinen. Jotenkin tuli sellainen tunne, että näinhän tämän pitää ollakin. Jaloissa touhottaa yksi suvunjatkaja. Iloinen kaveri, eikä siitä tehty mitään numeroo. Joskus jossakin mennään niin kakaroiden ehdoilla, että muiden oleminen saa jäädä lasten varjoon. Hauska oli seurata pientä ihmistä, kaikki on hänelle niin uutta ja ihmeellistä.

Taiston taitoa

Sieltä matka jatkui Haminaan ja piipahdettiin myös Verlassa, joka on Unescon kulttuurin maailmanperintökohde. Ammoisin aikoina siellä on duunattu puuta ja onkin mielenkiintoinen kohde. Saavuttiin ehtoolla Haminaan ja se olikin kuolleen oloinen kylä. Nuoriso veti pillurallia torin ympäri ja kaikki paikat oli sulki. Okei, ne bastionit ja tattoo oli ihan jees.

Paellaa avotulella, jam

Seuraavana päivän Ruotsinpyhtään ja Loviisan kautta himatsuuniin. Pyhtäällä vanha ruukki, missä on taottu rautaa ja sepät oli kuninkaita. Oikein kiva kohde tutustua. Tämmöiset pikkureissut pitävät yllä elämän tasapainoa. Sopivassa suhteessa kaikkee, matkailuu ja möksäl mölläämistä. Postaan tonne Lemon Decon puolelle matkajuttuja kuvien kans jahka tässä kerkeen.