Häiriö hahmotuksessa

Aamuinen sade ja koleus on oikeutettu löllöilylle. Kylymä kuin helevetis. Olin ihan et jees, nyt voi vaan olla. Makoilla makkarissa, peittojen alla ja jotain hyvää lukien tai töllön mitättömyyksiä katsoen. Mä jään aina tuijottaa jotain älytöntä ostoskanavaa. Mikä niissä oikein on, et jää koukkuun ja tulee sellainen tunne, että on ihan pakko tilata se ihme pannu, missä mikään safka ei pala pohjaan. Ihan kuin ei voisi elää ilman semmoista pannua... Huom! En oo tilannut mitään!

Hienoinen paskahalvaus tuli siinä about neljän maissa. Heräsin hirveeseen jysäykseen ja hetken jo luulin, että joku yrittää tulla ikkunasta sisälle. Onko se lajeista pahin eli ihminen vai karhu, hirvi kenties. Sydän pamppaillen kuuntelin seuraavaa siirtoa, mutta mökki hiljeni välittömästi. Rauhoitin mieleni ja ymmärsin, että kukaan ei tullutkaan. Nousin ylös ja varovasti raotin oviverhoa ja katselin tilannetta. Patteri perkele oli kaatunut. Sitä ei tarina kerro, kuka sen kaatoi, voihan se olla, että pikku hiirulainen on hypännyt sitä vasten ja sai sen jaloiltaan. Huokaisin helpotuksesta ja kiitin suojelevia pyhimyksiä. Painuin takas vällyjen alle. Pisun kautta.

Henkinen pyhättöni. Sieluni rauha.

On aika kiva, kun on ollut yksin. Ihan omissa ajatuksissaan, kaikes herran rauhas. Tää on samalla hiljaisuuden retriitti, tätähän se on, olemista keskenään, puhumatta. Hyvää tekee. En nyt sit tietysti tiiä, mun ajatuksissa ei välttämättä ole mitään kovin kaksista. Semmoista tuulen huuhtomaa. Mutta se on oikein asiallista, kun tutustuu itseensä ja on hetken hiljaa. Sieltähän saattaa tulla vaikka joku sellainen ajatus, mikä voi olla merkittävä maailman historian kululle. Vaikka joku, kuinka pelastetaan tämä maailmanpallo vääjäämättömältä tuholta. Ehkä ei, mut kuitenkii...

 Tuottoisa kasvimaamme, oih.

Ihmeellinen luonto on vieraillut tontilla. Toissa iltana näin jonkun metsän pedon tuijottavan minua suoraan ikkunasta. Noh, ei se ihan ikkunan takana ollut, mut tuossa takapihalla. Hetken mölläsi ja sit läksi jolokuttelee polkua ylös ja pois päin. Olisko ollut supikarhu vai onks se kettu? Ihan sama. Ei vaikuttanut erityisen uhkaavalle. Eilen istuin ehtoota tässä terdellä ( pitelin sadetta, kas kummaa...) ja rannasta alkoi kuulua hirvee säksätys. Vastarannalta ui pikkuinen porukka ja katsoin ensin, että se olisi sorsaemo poikineen. Kuvan tarkennettua, huomasin ettei kyseessä ole lintuporukkaa, tää on jotain muuta. Minkkiemo ui rantaan, nosti päätään ja tsekkasi selkeästi mestat. Sen jälkeen neljä suloista, pikku minkkiä kipittää rannalle ja koko porukka hävisi pusikoihin. Hirveen suoloisia olivat pienokaiset.

Syötävän kallista

Vähäks mua nolottaa lihan hinta. Kävin kylillä ja ajattelin valmistaa itselle entercoteepihvin. Juu, ostin sellaisen ja jäin kaupassa miettii sen hintaa. Miten yks pihvi voi maksaa 10.90! Okei, jos se olisi sisäistä filettä, niin asia pihvi. Mut entercotee! Katsoin kilohinnan, joo aika paljon. Pitelin pakettia kourassa ja musta se ei painanut yli 300 grammaa. Hetken mietin, voinko mennä kyselee, et onks tässä hinta ihan ok. Oli pakko, niin alkoi asia vaivaamaan. Nyt on oltava hintatietoinen, ennen sitä vain osti, makso mitä makso.  Kyllä, lihan hinta oli oikein ja kohdallaan. Sen verran myyjä vittuili, että toki saat pienemmänkin ja halvemman, jos herra haluaa. Nolo, nolo, mut minulla on oikeuteni hinta - ja laatutietoisena ihmisenä selvittää mistä maksan ja mitä maksan. Tänään ostan purkkihernekeittoa.

Vähän vinhoa kans

Oleskelu keskenään on sujunut hyvin. Nythän tähän alkaisi jo tottua. Kelit on mitä on, mut en nyt erityisesti ole muutakaan kaivannut. Radiossa on ollut puhetta hahmottamishäiriöisistä ihmisistä. Joo, kuuntelin korvat höröllä, tuossa on jotakin tuttua. Tuota mulla ei ole vielä diagnosoitu, sikäli uusi tuttavuus. Mulla tää hahmotus menee niin, että tunnen olevani viturallaan, jos paikat ei ole järjestyksessä. Tiiätkö, energiat ei virtaa soljuvasti ja elämään saattaa tulla joku hankaloittava poikkeama. Mitä siis teen yksiksein? Järjestelen paikkoja ja kaikki on viivasuoraan. Missään ei ole mitään ylimääräistä ja se selvästi helpottaa olemistani. Okei, voi olla paikkoja jotka ovat täysin kaaoksessa, mutta ne ovat ovien, kansien takana piilossa. Silleen niin kuin hämätty. Eilen siivosin yhden kaaoksen. Saunan pukuhuoneen säilytyspenkit sai kyytiä. Jätesäkillinen läks kaatikselle ja minä sain järkyttävän tyydytyksen. Sillä hekumoin koko illan. Olin täysin hahmoitettu. Ei häiriöö.

Oishan tätä voinut jatkaa ja voisinkin. Mut kyl mää tänään lähden stadiin. On pakko tai muutoin saattaa erakoituminen ottaa vallan, enkä tule täältä enää koskaan takas. Sinänsä siinä ei olisi mitään hävittävää, mut eihän sitä voi noin vain kadota. Tai mikäs, joskushan niitä ihmisiä katoaa kioskireissuillansa. Niin lähtevä maitolitraa ostamaan, eikä sen koomin ole kuultu. Kauheen eksoottista ja hokkuspokkus.