Kevyt ja irrallinen

Eilen kaupunkipäivää parhaimmillaan. Piipahdin duunis katsomassa, että paikka on pystyssä ja siellähän se nökötti. Hassu tunne, aivan kuin olisin ollut jo vuosisadan poissa. Eikähän siitä nyt niin montaa viikkoa ole, kun sorvin ääressä ähellettiin. Niin se aika rientää ja minä yritän pysyä perässä. Niin missä? Ajan vai minkä perässä. Edellä vai perässä, sekin on hyvä kysymys. Entäs jos menen edellä ja kaikki muu tulee perässä. Kuka sitäkään tietää...

Harvemmin tulee oltua citissä silleen joutavana päiväaikaan. Sitä menee duuniin ja tulee pois. Välttämätön paha kävellä läpi espan naama mutturallaan. Tiukka ilme huuleen käy vastatuuleen. Nyt askel oli rento ja ihasteleva. Paljon ihmisiä, kesäistä kansaa. Espalla soitti joku pataljoona, sellainen torvisoittokunta. Kiva saundi silleen. Aurinko paistoi ja tuuli riepotteli vehnänvaaleaa kuontaloani. Olin jotenkin irrallinen, kevytkin.

Ukkokullan kans rehvit kahvilassa ja siellä kohtasin hauskan pöytävalaisimen ja join pullollisen hyvää ekoloogista sitruunalimunaadia. Minulla oli jalassa kesähousut ja niihin sointuva kevyt paituli, ei siis enää toppatakkia. Tarkeni hyvin. Piipahdin stockmannilla ostamassa kalaöljykapseleita. Niitä ilman ihminen ei voi tulla toimeen. Alesta tarttui mukaan tee-paita, sellainen beibibluun värinen. Se maksoi 5,90. Oli halpa, koska se oli alennuksessa.

Kävelimme manskua pitkin Kiasmaan. Emme ihan käsikädessä vaikka ilmassa leijuikin Pride-tunnelmaa. Kiasman lipputangoissa liehuivat sateenkaariliput. Hetken olin ylpeä, hetken tunsin seksuaalista vapautta. Halusin huutaa kaikelle kansalle Aim Gei! Miksiköhän? Tuommoiselle möykkäämiselle ole ollut tarvetta enää aikoihin. Silloin nuorempana sillä oli kiva hätkähdyttää, jos tahtoi.

Kävimme vihdoin katsomassa Robert Mapplethorpen näyttelyn. Se oli niin underground. Kyl mää tykkäsin ja sisäinen valokuvaajani oli innoissaan. Pitäisikö valjastaa Ukkokulta malliksi ja riisua vaatteettomaksi ja antaa kameran laulaa. Ottaisi taidekuvia. Eipä siinä ihan ole kyse siitä, hienosti oli valoa ja tunnelmaa vangittu. Sellaista niin, mitä on vaikea selittää, se pitää nähdä ja kokea. Eikä kaikista ole siihen vaikka kuinka housut pois heittäisi. Ei kuvaajaksi, eikä mallista malliksi.