12.6.2015

Kadonnut löytö

No nyt. Sisäinen kelloni sekoilee ja tämä on jo toinen aamu, kun en herää puol kuus. Tänäänkin posotin lähes ysiin, on niin voittaja olo. Meneeks se niin, et ressi ja väsy alkaa väistyä ja ihminen saa rauhan nukkua. Yheksän tunnin katkeamattomat yöunet ovat saavutus. Ihan kuin olisin tehnyt jonkun urheilusuorituksen. Tästä voikin palkita itseään kunnon päikkäreillä. Se on kuulkaa niin, et se on ko rahaa pankkiin pistäis, kun nuori ihminen nukkuu. Oliks toi jo ihan pasee? Olkoon, mulle uni on onnen täyttymys. Huipentuma. Täydentymä.

Eilen hoidin juoksevia asioita. Miksiköhän sanotaan noin? Okei, onks laskut sit juoksevii silloin, kun ne toistaa itseään. Ne niin kuin juoksee sun elämässä. Mä voisi haluta istuvia laskuja, semmoisia jotka hoitaisivat itse itsensä. Eli niitä ei tartteis niin kuin maksaa. Ne vaan olis. Ne niin kuin tulis, mut ne ei lähe mihinkään. Maksamattomia. Istuvia.

Vakuutusyhtiöön postia laitoin. B2-lausuntoo ja työeläkekuntoutus-hakemusta. Kaikkee semmoista hirveen epäselvää ja pelottavaa.  Mut ne pitää laittaa aloitukseen, käsittelyajat ovat pitkät, varsinkin yrittäjäominaisuuksissa. Enkä mää oikein edes tiedä, mitä kaikkee tuo pitääkään sisällä. Luettuani asiapitoista tekstiä, tuli ihan sellainen olo, että vakuutusyhtiöni haluaa olla mun kamu ja auttaa mua tässä hankalassa tilanteessa. Toisaalta, olen kuullut, että näiden yhtiöiden kanssa saa tapella ihan tosissaan oikeuksistaan. Varsinkin, jos on kyseessä sairaseläkkeet tai muut sellaiset. Mie en eläkkeelle tahtoisi, mie tahtoisin olla vielä verevä jantteri. Mut joku uudelleenkoulutus, ammatillinenkuntoutus. Huh, hankalia asioita kaikki tyyni, mut selevitellään. Eihän ne oo kuin asioita. Niin ja sormi pois sieltä pyllystä. Pelotta, surutta kohti päin.

Nyt on sellainen olo, et mitähän tekis. On se kumma, että allekirjoittanutta alkaa heti vaivaamaan tekemisenpuute, kun ei ole mitään virallista tekemistä. Mistä toi johtaa? Onks se joku lapsuudentrauma? Sen tunnistan, että kyllästyn hyvin helposti. Onks se hermorakenteellinen oireyhtymä? Aamulla herättyäni, minulla on hyvin usein päässäni lista asioista, jotka tulee suorittaa ja tehdä. Se on niin kuin mun päivieni runko. Se saattaa sisältää hyvinkin mitättömän oloisia asioita, mutta ne ovat listattu ja näin virallisia. Halki poikki pinon. Tehty. Hoidettu. Suoritettu. Next. Next.

Kakkapöntön pesu. Huolla pyykki. Kastele kukat. Laita ruoka. Ei ne sen ihmeellisempiä ole, mut ne on. Tänään pääni humisee tyhjyyttään ja listalla ei ole mitään tekemätöntä. Ai ei ole vai? Vieläkin on puolet ikkunoista pesemättä. Mut siihen on ihan tieteellinen peruste, niskapaska ei tykkää vallitsevasta työasennosta ja näin ei edistä terveydellistä tilaasi. Hyväksytty. Mut mitä muuta? Aina voisi lähteä Björnellä Itikseen notkuu. Ei mulla mitään asiaa oo, mut siitähän saisi elämälleen tarkoituksen. Ostarin ruusu. Jep, jep.

Jospa nostaisi listalla brioriteetti nampor vaniksi sen, että tekemättömyys olisikin tehtävä. Tämän päivän tehtävä on olla tekemättä mitään. No mitä sitä sitten tekis, jos ei tekis mitään? Onks tekemättömys makaamista sängyllä, kirjan lukemista, syömistä, musan kuunteluu tai ylipäätänsä olla paikallaan ja haista. Ei niin kuin liiku tai on jähmettynyt. Nouvei, kyllä mun pitää päästä rantsuun. Uimaan ja saamaan happee. Mut hei, ehkä se tekemättömyys onkin niitä asioita joista oikeesti nauttii?! Aika hyvä, nythän mää sen hokasin. Viiskytvuotta on tuotakin miettinyt. Tekemättömyys on sitä, että nauttii. Tekemätön nautinto. Toi ois hyvä, johonkin kaffemainokseen. Kupillinen kultaa - tekemätön nautinto by Paulig.

Jahas, nyt näyttä sen verta pahasti poukkoilevan tämä ajatuksen tynkä, et on vissiin parempi lopettaa tähän. Sen sanon vielä, että tekemättömyys tekee myös levottomaks. Pitäs niin kuin mennä johonkin. Tuokin on kumma. Mene, mene. Pysyis nyt ihminen paikallaan. Nautis ja pysyis. Eikä. Mie lähen pois. Mie meen rantaan. Otto, ethän mää rantaan ( kuka muistaa mistä - Otto, ethän mää rantaan.) Siinä pähkinä tälle viikonlopulle. Herra mun varjele! Tänään on fraidei, on niin ku viikonloppu. Kato nyt, sen tästä saa, kun ei ole minkään valtakunnan rytmii elämässä. Viikonloput katoaa, päivät katoaa ja minä häviän nyt! Tsau!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti