9.6.2015

Joutuin Joutsaan jo!

Hilipatihippaa! Oliko mustarastas vaiko satakieli, joka kävi äskön tuossa aarian mulle vetämässä. Ihan mua alkoi naurattaa, niin kuulosti kivalle ja henkilökohtaisesti osoitetulle. Tääl nähkääs ollaan aitiopaikoilla ja ihan niin kuin viiaipii. Pikkasen viileä aamu, näpit on kohmeessa ja piti vallan villainen kaulahuivi rennosti ( silleen pariisilaisittain) sipaista kaulani ympärilleni. Kylymä ja veto on myrkkyä niskalle, on oppinut hän.

Risti sinilippumme
Tässä näppärä aasinsilta terveydellisiin tiedotuksiin. Kokeissa ei ollut mitään, kaikki arvot oikein hyvät. Olo huojentunut, sillä hetken olen jo peljännyt, että minua riivaa kaiken tämän muun lisäksi, joku vihuliainen tauti. Ei oo tai siis uskoisin, et kokeissa olisi näkynyt kaikki outo ja ihmeellinen. Helpotus, kiitos.

Mut niska tahdotaan vielä tietokone kuvata. Magneettikuva ei anna tarpeeksi tarkkaa tietoa siitä, että onko siellä hermo mahdollisesti jumissaan. Ja selittyykö sillä nämä oireyhtymät. Ja jos näin on, niin se saattaapi olla puukkohommia. Mää tuota tiää, purematta en niele, mut jos sillä saadaan apua ja työkykyä, niin tottahan se on varteenotettava vaihtoehto.

Keveästi kesäillassa
Eilinen lähestyvä ukkonen sai aikaan pienehkön pelon sekaisin tunnetilan. Sanoinkin Juppelle: " Myö lähetään kotio, jos oikein alkaa ukkoset möykkäämään." Pumpulipylly katsoi minua ja totesi nyökäten: " Se on hyväksyttävä idea." Vetäydyimme kammariin päiväisille unosille ja katso, olivat menneet menojaan ja hetki siitä, taivas taas aukeni ja aurinko meille paistoi. Mun täytyy tunnustaa, että paljoa en pelkää, mutta ukkosissa on joku alkukantainen voima, joka laittaa mut hyytelöks. Jos oikein ympärillä rätkii, niin määhän oon niin itserakas, että uskon ukkosen valitsevan juuri minut, miljoonista muista kohteista, ketä salamallaan tuikata tulehen. Ja mikä pahinta, sillä on laserkatse ja sitä ei pakoon pääse vaikka sängyn alle piilottautuisi. Hui kauhiaa. Toisaalta, tuohan olisi hieno tapa lähteä. Sinne niin jäi Martta, mökkiin salama tuikkasi ja pahan tappoi.

Uudet ystävät
Eiliseen päivään ei sisältynyt mitään sen kummempaa. Kylil käytiin ja parit samettiruusut tarttui mukaan. Kukkiin tulee himo. Alat laittaa, niin jo pitäisi joka kulmalle joku rysänteemi saada nököttää. Vielähän nuo ovat silleen onnettoman oloisia, odotan runsauden alkua ja täyteläistä hedelmöittymistä. Aikansa se ottaa ja lämpöä lissää. Jussin jälkeen pihapiiri alkaa olla kuosissaan. Millaistahan se olisi, jos olisi oikea puutarha? Varmaan aika kiva.

Puhelimessa juorusin ja kylypiä rupsautin. Elo oli sellaista varsin verkkaista. Eihän täällä kauhiasti paljon tapahdu. Mitä täällä voisi tapahtua? Jos sää tuijottelet tuonne seljälle, niin siinäpä se on kaikki tapahtuma. Mie en ees töllöö möllää. Voisko sitä himassakin istua pöydän äärellä ja tuijotella vastapäistä seinää tuntikaupalla? Juu, aika hiljaista. Järvellä on liike. Järvellä on linnut. Järvi antaa ajatuksen, olen äärellä äärettömän. Minne johtaa laine liplattaa. Mut hei, pysähdyttyäsi hetkeesi, se antaa aikaa ajatella. Pikku päästä kumpuaa kaikenmoista ajatuksenmallia. Parhaimmillaan tai pahimmillaan, ihminen saattaa saada vastauksia sellaisiinkin kysymyksiin, joita ei ole ymmärtänyt itseltään edes kysyä. Silleen se on hirveen fiksua.

Tats mii
Mulla on snadisti kaksijakoinen olo. Häh, onks toi niin kuin joku mieliala tai jotain? Enihau, vallan mää viihdyn hyvin yksiksein ( Pikku Koira on osa minua.) Jotensakin mää ymmärrän erakoituneita ihmisiä. Saavat olla keskenään, eikä tarvitse käydä minkäänlaisia sosiaalisia kuvioita. On vaan itselle. Ai kauheeta, en mää nyt tarkoita sitä, että ihan niin itserakas olisin vaikka olenkin. Mut joo, meniskö se niin, että hetken sitä kipuilisi ja sielu huutaisi toveria, ihmistä iholle. Pahimman yksinäisyyden mentyä ohi, saavuttaisi rauhan itsensä kanssa ja vain olisi. Mää rakastan tätä rauhaa, hetkien äänettömyyttä. On nähkääs jopa niin, että raadiokin pysyy kiinni. Okei, sosiaalinen media tuppaa tulemaan liian liki, eikä näin voi olla yksiksein. Hela maailma on kuitenkin tässä ja näin. Jos sitä ihan oikeesti olisi jossakin luostarissa ( nyt mää mietin jo munkkina ) tai jossakin korvessa vailla minkäänlaista sivilisaation kosketusta. Villi ajatus, ei ihan mahdoton.

Soljuvaa
Kaksijakoinen tarkoitta taas sitä, että pari kertaa Ukkokultaa kaipasin. Tuli tunne, että olisihan se kiva, jos hää olisi nyt täällä. Hmmmm, ehkä me muutamme yhes autiolle saarelle. Yksin kahestaan. Somesta mää voisin luopua, mutta en tästä. Mun pitäisi saada kirjoittaa. Täähän on samalla sellaista ajatuksen purkua, ikään kuin mää juttelisin teidän kanssa. Jollekin mää kerron näitä merkityksettömiä asioita.

Eikä
No niin, jauhettuani tätä yksinäisyyden auvoista onnea, nostankin kytkintä ja lähden menee. Hah, ihan oikeesti mää nostan kytkintä. Mää. Kytkintä. Auto ja mää. Mää on niin kytkinkundi. Tää munkki lähtee Ukkokullan perään aina tonne Joutsaan asti. Hän on työrupeamalla siellä päin ja korteeraa perheensä kesäpaikalla. Sinne niin Martta hurahuttaa. Saan vähä vaihteluu ja kerkeenhän mä täällä olee. Ei mun olisi pakko suoriutua, eikä edes pirtin seinät ala vielä päälle kaatua. Mutta vaihtelu tekee hyvää mielenterveydelle ja sitä mun tulee hoitaman. Se on aina ollut niin heikoissa kantimissa, et täytyy sillekin antaa rakkautta ja ravintoo. Joutsa, täältä tullaan Joutsa!

10 kommenttia:

  1. Kivaa kun ilmestyy nää Kytkinkundin kootut teokset sieltä möksältä joka päivä :). On sellanen kiva aamunavaus lukaista kuulumiset ja kuulumattomuudet.

    Joutilasta Joutsan matkaa! Älä kaahaile sit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nythän mulla on aikaa ja joutavalla jotakin. Thänks!

      Kyl täytyy myöntää, että motarilla mentiin aika lujaa... Mut olipa villi vapauden tunne :)

      Poista
  2. Hauskaa ajatuksenjuoksua, joka tosin on parhaillaan juurikin mökillä. Myönnän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Möksällä toi ajatuskin juoksee ja se pysähtyneisyys ruokkii sitä. Hyvää mökkiä sinnekin!

      Poista
  3. No nyt sitten Börjnekin näkee vähän Keski-Suomea. Olkaa varovaisisa isolla tiellä ja viekää terveisiä Joutsaan. Ei taida kuitenkaan joutopäivät olla juuri nyt menossa.

    Edellisen postauksen kommenttiin lisäys: meidän mökki on Orslandetissa ja välillä käydään kesäretkellä siinä kahvilan yläpuolella olevalla "rannalla" :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bjarne sai kattavan keski-suomi turneen ja hyvin pelitti. Joutopäivä ovat näemmä myöhemmin.

      Orsland ei ole tuttu, pitääpä katsella tienoot ja löytää paikka.

      Poista
  4. Miten se Martta uskaltaa nukkua siellä mökillä yksin, vai tuleeko sulho joka yö sinne viereen? Sinikka hurauttaa menopelillään sinne joku ilta kylästelemään ja katsastamaan Martan kukkaloiston. Voimme myös lämmittää saunan ja haaveilla komeasta adoniksesta, joka karauttaa rantaan veneellään, nostaa meidät käsivarsilleen ja vie saunan pehmeän lämpöön. Jo on kumma, jos ei Martankin vaivat sen jälkeen häviä... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin Martta pärjää yksinkin. Katsos Sinikkaseni, kesäyö on niin valoisa ettei peljätä tarvitse. Täytyy myöntää, että pimiällä saattaisi hiukka hirvittää.

      Saunoa voidaan, mutta ei Martan paikat kestä, jos adonikset kantelis ;)

      Poista
  5. Joko joutuu Joutsan Joutopäivät? On niin kiva kun sulla on nyt vapaus Björnen kanssa hurruutella ympärsämpärs. Ihan passais vaikka meille tulla kun mää tääl päivät ittekseni Ukkosta odottelen. Ja osaanhan määkin ajaa, joten voisin tulla ihan mökillä käväisee. Se ois se taimikauppakin.... Juu ja tuosta yksinäisyyden kaipuusta, sille olen nimen antanut: Sosiaalinen Erakko. Nimitystä saa käyttää, vaan ei oo pakko �� Anna Björnen viedä sut turvallisesti perille. T. Serkkutyttö

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, sosiaalinen erakko. Toi on just niin hyvä!

      Björne haettiin siitä teidän naapurista ja olisin tullut piipahtaa, mut kello oli jo niin paljon. Mut hui hai, tulen kyllä joku päivä. Ilmoittelen lähemmin.

      Poista