Aikainen mato linnun nappaa

Höh, heräsin jo puolviis. Tuuöörli. Ukkokulta, elämän ihanuus, honotti kuorsata kuin hinaaja. Tää on just tätä, parisuhteen käänteistä ihanuutta, joka pistää sisäisetkin kellot sekaisin. Niin kuin se onkin romantillista köllöhtää vieretysten, niin mää vaan olen vahvasti sitä mieltä, että omat makuhuoneet olisivat edellytys suhteen jatkumiselle. Okei, mää möykkään yöllä, mut se ei toista haittaa. Minä taas olen sen verta herkkäunisten lajiketta, että havahduttuani hinaamiseen, unen viipyilevät rippeet jättävät välittömästi tomumajani. Argh! Näin vapaalla se ei ole niinkään haitallista, mutta auta armias arjessa. Ei toimi, nietu.

Eilisen upea aamu kääntyi iltaa kohden tummaksi tuuleksi ja tihkuttavaksi sateeksi. Alakerran terde jäi vieläkin korkkaamatta, mutta ilmassa oli selkeästi kesäjuhlan tuntua. Kivasti laitettiin ja maukkaasti syöpöteltiin. Pikkasen kuplittiinkin, sehän nyt kuuluu suvi-iltojen iloksi. 

Alkuruokana nautittiin tomaattivalkosipulileipäset ja kreikkalainen sallaatti. Siinä se vasta on hyvä ruoka. Reikan lahja ihmiskunnalle. Tein hyvin ja panostimme hiukka raaka-aineisiin. Aitoo kreikan fetaa, kalamataoliivit ja luomu, kypsä tomaatti. Meillä on niin vaikeaa saada kunnon tomskuja, varsinkin talviaikaan, mut nyt alkaa olla jo kypsän olosta, snadisti makiaa.

Pääruokana jättikatkarapuvartaat, aioli ja kesän ensimmäinen potturätkäytys. Kotimaisista uusista perunoista ja siinä sitä on makumaailma kohdallaan. Jälkkärinä niinkin yksinkertaista kuin fressiä ananasta ja hunajaista meloonii. Kevyttä joo, ihan pikkasen sitruunalimejugurttia ja muuta härpäkettä. Silleen kiva kokonaisuus ettei tullut ähky. Mut kyllä se ruokailu meni taas liika ehtoolle, on se kumma, että täällä landella illallinen tuppaa venähtää. Syynä on varmasti toi saunarituaali. Mikä onkaan mukavampaa kuin saunoa rauhas, välillä vilvoittaen. Siinä se syy, mut hyvä sellainen. Tästä voisi tehdä päätelmän, että sauna pitäisi laittaa tulille jo iltapäivästä. Mää en nähkääs tykkää saunoa täydellä vatsalla. Sehän olisi sama kuin pissaisi, mut tuliskin kakka. Buaahahaa, olipa huono vitsi.

Mun läppäri ei toimi täällä. Joku päivitys hässäkkä. Postaukset tulee iPadillä. Siksi teksti on outoa, lajike vaihtelee keskenkaiken ja kuvatkin näyttää olevan oudon utuisia ja pieniä, sori. Täs koneella kaikki on ok, mut lähetettyäni postauksen eetteriin, joku piru iskee väliin ja teke tuhojaan. Minä en voi sitä ymmärtää ja voinette arvata, että moinen jurppii. Taas olen voimaton tietotekniikan edessä. Tää tekniikka ottaa ylivallan elämässä. Juurikin tuossa, päivänä muutamana mietin, et kummallisesti ovat kaikki laitteet menneet niin, ettei niitä enää osaa kunnolla käyttää. Niin kuin nyt esim. duunipaikan musavehkeet. Ovat niin monimutkalliset, että en enää saa soittamaan sitä mitä tahtoisin. Ennen vanhaan oli vain se play ja stop. Sillä hyvä ja musat soi. 

Mulle ei ole vieläkään auennut mun mikroaaltouunin sielun elämä. Outo on sekin. Puhumattakaan nyt puhelimet ja muut välttämättömät  häiriökkeet. Se mikä tässä on kummallista, niin eiks tän kaiken tarkoitus ollut se, että ne helpottaisivat ihmisen elämää? Hmmmm, ihan en allekirjoita, mut mää taidankin olla niitä dinonauriksii. Jäänteitä menneiltä ajoilta. 

Olen ilmeisesti tulkinnut säätiedotetta taaskin väärin, mutta illan ennuste yön aikana aamuksi saapuvasta myrskystä ei pidä täällä paikkaansa. Kaunis on aamu. Vieno tuuli soittelee puiden lehvistöissä ja minä olen hiljaa. Häh, toihan kuulosti ihan juissi leskisen biisiltä. Oonpas mää nyt niin runollisella tuulella. Juu, runoa ja rakkautta. Pitäskö tästä nousta ja lähteä ahistelee Ukkokultaa. Nyt ylös, leiki mun kaa. Ulledulledof kinkkelaadekof.