Täti Vihreä rakastaa teitä

Äääh, sataa woterii ja niin kuin mun piti lähteä uimaan. Mut ei voi, kun matkalla kastuu. Hei, mä meen uimaan ja kastun, mut pelkään sitä, et kastun matkalla. Tossa yhtälössä ei nyt kaikki ihan skulaa. En ole sokerista, olen suolasta. Voisi mennä. Eikä. Märkää märälle, nietu. Lapsena olin kirjoittanut ystäväni ystävänikirjaan ( muistattekos nuo, ) että eniten inhoan märkiä lapasia. Siitä juontaa juurensa tähänkin järkyttävään ongelmaan.

 No mut joo... En pääse uimaan, joten tein teille herkullisen postauksen Martan voimapirtelöstä. Onhan näitä huru mykke, mut halusin omani eetteriin laittaa. Kuvien kera, jotta saan heräteltyä kaikki himoitsemaan herkkua. Teen yleensä ison kannullisen ja litkin päivän mittaan tai laitan kunnolliseen termariin ja nautin seuraavana aamuna. Varsinkin, jos tiedän, että on tulossa kiireinen aamu. Joo, joo, tiedän, että tuoreena pitää sun nauttiman, mut aina ei oo mahkuja. Yksi hyvä vaihtoehto on toki tehdä ainekset valmiiksi pieniin annospusseihin ja pakkaseen. Sieltä sitten ottaa, heittää blenderiin ja nesteet perään.

MARTAN VOIMAA ( Alkukantaista )

Lehtikaalia
Parsakaalia
Pinaattia
Avokadoa
Vihreää omenaa
Vihreitä rypäleitä
Banaania
Inkivääriä
Limeä
Spiruliinaa
Total25 voimaruokajauhe
Kookosvettä
Soijamaitoa
Vettä
Jäitä
Minttua

Allekirjoittanut saa tästä selkeästi energiaa päivään. Ja hei, jos siellä on niitä umpikakkavammasii, niin tää auttaa myös siihen vaivaan. Minäpä väitän, että tämä smuuthie ei ole pahan makuinen. Varsin on herkullinen. Noita määriä voi jokainen fiksailla oman maun mukkaan. Tekemällä oppii just sen omille makuhermoille sopivan.

Illaksi väsään marjahedelmä herkun. Se on oikein sellainen jälkkärimaku. Siihen plöträän kookosmaitoa ja vot, kun on täyteläinen maku. Nykyään on kaupoissa saatavana valmiita annospusseja, missä on marjaa ja hetelmää pakasteena. Siihen vain hiukkasen tuoretta lisäksi ja kyllä on heleppoo. Näin tulee nautittua se HeVi suositus.

Olettekos koskaan miettineet puhuttua kieltä? Eilen metrossa kaksi mamurouvaa pälättää siinä mun takana. En mää niitä nähnyt, mut kuuntelin. Oisko ollu jotain arabiaa tai somaliaa tai jotain. Outo on tämä kieli, jotenkin agressiivinen. Tai se kuulostaa sille. Voihan se olla, että keskustelivat ihan kakkavaippojen ominaisuuksista, mutta mulle se kuulosti vähintään repivälle avioriidalle. Jotakin pelottavaa, jännittävää ja salaperäistäkin siinä on. Suljin silmäni ja kuvittelin, että olen kidnapattuna aavikolla ja kamelit hönkäilevät niskaani. Hassu tunne.

Mitä taas tulee suomenkieleen, niin se mahtaa kuulostaa... niin ei varmaan milleen. Me suomalaiset ollaan kieleltäänkin niin mitättömiä ja värittömiä. Monotoonista mölökätystä. Hetkinen, takavuosina kuulin, että maailman kauneimmaksi lauseeksi oli valittu suomen kielen lause: "Alavilla mailla hallan vaara." Hetkinen, oliks se maailman kaunein vai vaan ihan meittin oma valinta. Ai dont nou. Minusta venäjän kieli on kaunis. Niin ja italia. Niin ja espanja. Niin ja savon murre, se vasta onkin ihana. Sitä vaan ei kukaan muu ymmärrä.

Ouraitista. Juokaa vihervoimaa ja puhukaa kieliä. Jos ei muuta, niin rakkauven kieltä. Se on universaali ja sitä ymmärtää kaikki. Hmmm...voisko rakkauven kieli olla myös agressiivinen? Jos pariskunnalla on riita ja hyö huutaa ja sättii toisiaan, niin sehän on silloin kuitenkin rakkauven kieltä ja näin ollen ikävästi vihamielinen. Höps, ollaan hempeitä, eikä huuveta. Tsau!