6.4.2015

Ylös nousemukseen

Munat ja mämmit on nautittu ja kaupungissa ollaan. Tultiin eilen sivilisaatioon, kauhian pitkälle on tuntunut tämä pääsiäisloma. Kelit ei olleet ihan parhaat mahdolliset ja eilinen sade/lumi sai kaupunkiasumisen tuntumaan houkuttelevalle. Kyllä me saatiin sitä mitä haettiin. Lepoa ja rauhaa yllin ja kyllin. Ei sitäkään ylettömiä jaksa, nyt tahtoo jo ihmisii ja äksönii.


Torstaina tein hyvin ja laitoin mökkiä rakkaudella asuttavaan kuntoon. Siinä kivasti riitti hommaa koko päiväksi ja Ukkokullan saavuttua illan hämyssä, meillä oli oikein kotoisa ja lämmin tunnelma. Laitoin patterit tohottaa täysille, pajunvitsat koristelin, kynttilät loistamaan ja tsukumunat koristamaan. Niin tuli meille vuoden paras kärsimysnäytelmä. Siitäpä oli hyvä aloittaa ristiin naulitsemisen pyhä juhla.


Perjantai oli pitkä, niin kuin tapaan kuuluu ja tehtiinkin tehokkaasti pihahommia. Ukkokulta osoitti ansiokkaasti olevansa toiminnan ihminen. Meinaan vaan sitä, että voisihan se olla niinkin, että en mää mitään tee. Mää vaan makkoon. Yhes tehtiin, jette kiva de. Martan huseeratessa kyökin puolella, toinen ansiokkaasti lämmitti saunan. Välillä otettiin vähän kuplia ja tunnelma oli ylen kärsivä. Pääsiäisenähän ei kuulu liikaa nauttia. Ei niin.


Illallinen koostui seuraavasti. Alkuruokana parsahollandaise, ilmakuivattu, paahdettu kinkku ja kylmäsavulohi. Ei huono makuyhdistelmä. Pääruokana nautittiin karitsan sisäfilettä, valkosipuliperunat ja ratatouille. Jälkkäriksi se mainitsema mämmiherkku. Pitkänperjantain illallinen oli maittava, joskaan eihän emäntä voi koskaan olla täysin tyytyväinen. Aina löytyy jotakin huomauttamista, mutta kyllähän tuota söi ennen kuin selkäänsä otti. File piru pääsi kypsyy hiukka liikaa. Se on toi kaasu-uuni arvoituksellinen. Ei sillä, ei päkä kuivaksi mennyt mut ei ollut al dente. Rosee. Voi itku ja hammasten kiristys!


Sellainen hassu tunne tuli mökin viipyilevässä rauhassa. Minulle tuli ikäväinen tunne Ukkorähjää. Kyllä. Ihan piti pysähtyä miettimään asiaa. Mistä moinen? Siinä oli sekoitus surullisuutta, jotakin kaihoa ja menettämistä. Ehkäpä se oli myös jotenkin koomista. En pahemmin ole oireillut tapahtunutta eroa, kaikki se tapahtui jo kauan sitten. Se sellainen henkinen ero. Ehkä mökillä oli osuutta asiaan. Kaikki ne yhteiset tavarat ja tehdyt asiat. Vietetyt hetket, uskoo ken tahtoo, niin oli niitä hyväkin hetkiä huru mykke. Hassu on ihmisen mieli, ja kaiketi ihan luonnollista, että tämmöisetkin tunteet on läpi käytävä. En mää niitä sisälläni pitänyt. Ukkokullan kans tunnetta analysoitiin ja exällekin piti soittaa ja kertoa. Ehkä tämä kertoo siitä, etten ole ihan tunteeton ja kylmä ihminen. Mut joo, vähän oli outo fiilis. Menenöön ohi ajan kanssa.



Arska paistaa älyttömänä ja on just sellainen tunne, että pitäisi päästä pellolle kirmaamaan. Kesähamosessa, tukka tuulessa hulmuten. Kaupungillekin tekisi mieli, kahviloihin istumaan. Rantakaislikkoon kahlamaan, jäätelötötterölle töröttää. Kaivopuistoon vähintäänkin päästävä elvistelemään. Mitä vielä? Ihan kaikkee ja mahollista. Harmaus on kaikonnut ja tää valo tuntuu taas niin armolliselle. Oliks se niin, et tänään se jumalan sani, tsiisus kristullinen otti ja läks taivaisiin. Siitä tää valo. Ylösnousemuksellinen. Nyt määkin nostan tän läskiperseeni ylös tästä ja lähen vähintään uimaan. Avanto on menneen talven jäitä, mut ei se uimasta estä. Ei totta vieköön! Hallulujaa!


2 kommenttia:

  1. Vai mökkikausi avattu, mahtavaa! On muuten upeaa, että nykyinen ja exäsi tulevat juttuun keskenään, mieti mitä kolmiodraamaa voisi olla.....
    Kattaus ja ruoka näyttää aika täydelliseltä, hyvä Martta!!

    VastaaPoista
  2. Tämän kauden avaus oli sikälikin merkityksellinen, koska ilmassahan oli jo luopumisen tuskaa.

    Jep, ei kiitos kolmiodraamaa :)

    Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittämiin.

    VastaaPoista