Arkeen rymisemällä

No nyt ei oo taas kiva. En ala sen ihmeellisemmin erittelee, mut sitä samaa paskaa mitä tässä nyt on ollut viime ajat. Kivana lisänä toi oikea olkapää on aloittanut oireilun. Ettei vaan ihminen pääse liian helpolla. En nyt jää tähän tunteeseen vellomaan. Antaa tulla vaan, prkl... Sainhan tuossa jo pari päivää olla ilman sitä mitä en enää ääneen sano. Liika on liikaa jokaista lajia.

Sitä ihmettelemään, että möksällä en varsinaisesti harjoittanut mitään kuntoliikuntaa. Tuli sellaista arjen liikkumista luonnostaan. Toki saunan lämmössä venyttelin maltillisesti ja nautintoa tuottaen. Palattuani kaupunkiin ikään kuin tottumuksesta selkäjumppaa harjoitin. Mitä sain? Niin mitä, ei ainakaan parannusta. Nyt tietysti mietin myös mun sänkyä. Ei ole kovinkaan vanha ja hyvä sänky on. Se tuntuu hyvälle. Mut voiko se olla syynä ja aiheuttajana selkäpaskaan. Tuntuisi jotenkin oudolle, sillä mulla on lepäävä tunne sängyssäni. En sit tiiä. Ota näistä nyt sitten selevä.

Seljällään Nuuksios

Käytiin eilen Nuuksion kansallispuistossa. Se on kyllä kiva ja kaunis paikka. Iloamme himmensi ainoastaan kansanpaljous. Jos metsään tahdot mennä nyt, niin hiljaisuuteen tykästyt. Huusivat kuin norsulaumat, nämä lapsiperheet rauhani pilasivat. Okei, ehkä metsät kuuluu kaikille. Ja me kiipesimmekin kalliolle kukkulalle. Sinne niin rauhassa kaffetta ryystämään ja maisemaa ihailemaan. Ei suoritettu pitkää taivalta. Selkäpaska vaivasi ja oli taantumuksellinen väsy. Jalat painoi ainakin
van handred kilous ja askel oli raskas. Palattuani nukuin puolentoistatunnin päikkärit. Ihanaa.

Enpä tainnu kehua retostella, kuin hyvän lihasopan keitinkään möksällä la-iltana. Ostimme oikein hyvää keittolihaa ja ydinluuta, pikkuhiljaa kolmisen tuntia annoin hautua ja rakkauvella yrttii ja juuresta laittelin. Keittohan paranee vain lämmittäessä ja eilen syötiin toinen erä. Lihasoppa on ollut yksi lempiherkuistani lapsosena ja täytyy kyllä myöntää, että unhoitettu maku oli täyteläinen. Niin hyvää, että kiel perseeseen vilahti. Täytyy muistaa lihasoppa, siitä ei ape enää parane. Keittäkää ihmiset soppaa, siinä on elämän maku!

Sarjassamme kootut unielämykset. Olin möksällä vetänyt taas sellaista teatterii, että Ukkokulta oli aitiopaikoilla. Yksi yö olin yhtäkkii sanonut: " Haluatteko oikeasti kuulla?" Hetken hiljaisuus ja hyvinkin kirkkaasti ja kuuluvalla äänellä olin kiljaissut: "Vittu!" Ja samaan hengenvetoon jatkanut: " Itsepähän tätä kysyitte." Juu, muistan unen. Olin jossakin visailutehtävässä ja siinä piti esittää joku suomalainen sana. Lavalla oli näyttelijöitä ja heidän tuli esittää kyseinen sana. Hmmmm, olen ollut aika radikaali ja kielenkäytöltäni hävytön.

Juhlat on nyt juhlittu. Ihanaa, kun on arki. Toivottavasti se lähtee rullaamaan omalla painollaan. Ja miks ei, sen verran tuli painoa lisää, että rullaamisessa ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Se saattaapi olla, että mennään ja rymisemällä. Sen verran muutama tsukumuna tuli tuhottua, auts. Onnellista arkee vaan kaikille!