1.4.2015

Kärsimys ja näytelmä

Kello näyttää kuus ja juopponaapurissa on bileet täydessä vauhdissa. Joko ovat aloittaneet ajoissa tai sit on hiukka venähtänyt. Porukkaa tuntuu olevan kuin elon pelissä ja toistaiseksi meno on sopuisaa. Kaikki puhuvan yhteen ääneen ja välillä kuuluu viinan polttamaa käheää naurua. Mikäs kivahan se on, että on kiva. Helisemässä olisin ( olisivat, ) jos mun makuhuone olisi tässä siivessä. Eihän tuollaista kuuntelisi erkkikään. Silleen ei ole häiriöksi ollut, että olisin juoppohumuun herännyt. Pollarit olisin paikalle viheltänyt eräänkin kerran, jos olisi älämölö haittaa ollut. Tuskinpa noi enää kovinkaan kauan touhua jatkavat. Alkaa olla jo sitä osastoa, että saattaapi kalma käydä. Sääli sinällään ja rauha heidän sielulleen.

Lievää matalapainetta on havaittavissa. Ei sille vaan mitään voi, jos sille tuntuu. Tai kyllähän sille nyt voi, jos oikein haluaa. Mikä se silloin oikein on? Se olotila. Matalapaineen vastustus. Taistelu. Whatever. Elo ei solju silleen kevyesti, ajatus on raskas ja olemus tahmea. Okei, tuollaiseen ei pidä jäädä märehtimään vaan siitä pitää mennä ohi ja yli. Valehtelisin, jos väittäisin, että elämä on laiffii. Oletteko sitä mieltä, että vastoinkäymiset elämässä ovat tulleet meille kasvattaakseen eksynyttä? Näin mää tahtoisin ajatella. Huipulta huipulle on sula mahdottomuus ja kuinka voisikaan tuntea haighsiisonii, jos ei välillä vedä matalaks. Elämän realiteettinen kiertokulku. Inhoittavinta on arvottomuuden tuntu, värittömyys ja hukkaan hävinnyt ilo. Äääääh, tää nyt on tällaista hienosäätöö. Vaikene, sinä kiittämätön. Tsiisus ristiin naulittiin, hää se vasta kärssii sai. Eiks häntä kivitettykin. Ajatteles sitä. Siinä niin bussipysäkillä odotat linjavaunuu ja yhtäkkii jengi alkaisi kivittää. Siinäpä sitä olisi syytä masennelle. Ei täs mikkään hätä oo.

Pääsiäinen on mielestäni tylsin juhlistamme. Sellainen hiljainen, harmaa ja ankea. Jussi is the best. Pääsiäisen menyykään ei ole maistuvin. Niin kuin nyt joku pasha ja mämmi. Haloo, ei ihan sitä suurinta herkkua. Mut joo, perinteillä mennään, eihän niitä sovi herjata. Vai voisiko tästä ottaa kaiken ilon irti. Mulla vapautui pääsiäisloma alkavaksi jo huomenna ja se saattaapi olla, että pökäsen möksälle julkisilla. Ukkokulta on vielä huomisen työllistetty ja voisi tulla sit perästä. Mie saisin päivällä laitettuu möksää kotoisaksi ja bastua tulille. Ajateltiinkin, et otettais silleen hiljaisen kärsimyksen kautta. Hissun kissun villasukat jalas, levon kannalta köllöttäen. Ei tekis mitään mainittavaa, antaisi rauhan tulla. Olis vaan ja kuuntelis. Siihen möksäily on parasta huttuu. On se. Murtaisi leivän ja viini on mun vereni. Kauheen on harrasta ja syntiä ei tehtäis. Oltais ihan mämmeis...





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti