Tehokastakin tehokaampi viikendi takana. Ihan piti eilen illalla huokaista. Kyllä sitä saa huomata, että ei ole enää ihan sellainen tornaado kuin joskus nuorempana. La-Su yö meni maanjäristyksen kourissa ja oudotkin olivat taas tulleet noutamaan. Niitä piti nurkista potkia ja möykätä. Siitä johtuen pyhäaamu oli näitä rekan alle jääneitä ja mikä tietysti hauskinta, niin enhän minä itse näistä öistä niin hirveästi tiedä. Ukkokulta vain kertoi, että kovin olin huutanut. " Hirveä maanjäristys, joka paikassa kuolleita ja paljon ruumiita!"
Sunnuntaille oli sovittu mökin kevätsiivous. Aamusta jo grillimakkarat ja tolupullo reppuun pakattiin ja nokka kohti fagerviikkii. Siellähän se odottavasti mökki nökötti. Kosteaa ja kylmää, mutta tehokkaasti pantiin toimien. Sulassa sovussa, nykyinen ja exsä. Hyvä niin, oli Martalla miehistä apua ja saatiin homma sujumaan. Keittiö, makutilat ja takkahuone ovat valmiina mökkikauden aloittamiseen, joka tod. näk. käynnistyykin pääsiäisenä. Lämmöt jätettiin päälle ja siitä se taas lähtee. Jäät eivät olleet vielä jättäneet, mutta lunta ei ole missään. Saas nähä, millaiset kelit ovat luvassa, kannattaako sinne vielä mennä palelee. Jos hyvin sattuu, niin se voi hyvinkin olla jo nautinto. Odottaa hän. Niin kuin joka kevät.
Valokuvauskurssi oli erittäin antoisa. Sehän on varmasti asia, mitä ei voi koskaan opiskella liikaa. On taas aukot ja suljinajat suloisesti sekaisin. Tieto lisää tuskaa, mutta tässä tapauksessa on nyt vain heti kuvattava. Etteivät mene hienot opit hukkaan. Kun on mielenkiintoista asiaa ja opittavaa, niin voi herttileeraa kuinka se aika rientääkään kuin siivillä. Minä ihailen valokuvaajia, oman alansa taiteilioita. Miksiköhän mää en koskaan lähtenyt alaa opiskelemaan tosimielellä. No, toi on just niitä kysymyksiä, et miksi en sit tehnyt näin tai niin tai väärinpäin tai oikeinpäin. Jossin jossin, koskaan ei ole liian myöhäistä.
Taivaalta tulee jalkarättejä ja ilima on ällö. Ostamani perunanarsissit ovat kuivuneet pystyyn. Tuommoinenkin harmittaa. Ovatkohan ne ulkokukkasii vai mikä niitä vaivannee. Rakkautta mulla ei niille riitä, höpöttäisinkö ne tylsillä jutuillani kuivuuteen. En tiiä, mäkeen heitän moiset. Itse lähden venytykseen. Mie oon kohta hirveen pitkä. Kuinkahan paljon voi venyä ennen kuin katkeaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti