Posterioris protruusio

Tuumasin toimistohenkilöstölle: " Kerrankin voi sanoa, että joku on ihanan halpaa!" Cititerveydessä lannerangankuva maksoi todellakin vain 98 erkkiä. Muutaman vuoden takainen kuva maksoi muistaakseni kuusinkertaisesti. Tämä jos mikä, on tervettä kilpailua. Päälle hyvä palvelu ja uutuuttaan kiiltelevät tilat ydinkeskustassa. Ja mikä parasta, vastaus tuli parin tunnin sisällä sähköisesti. Ei enää viikkojen kärsimätöntä ja tuskallista odotusta. Jette bra.

Enhän mie vielä tullut hullua hurskaammaksi. Tai no vähän. Mitään sellaista ei ole, että pitäisi hanskat lyödä naulaan. Hmmm...oliks se naula vai tiski? Ihan sama. Laakeaa posteriorista protruusioita havaittavissa. Niinpä. Ja nikamat kuivuneet, nivelrikon runtelemat ja annulusvaurioituneet. Eli ihan normi keissi tällä iällä. Mut mistä tää helevetinmoinen kipu johtuu? Kysymys hyvä ja sitä selvitetään tänään. Erikoislääkärin vastaanotto ja mä niin toivon/rukoilen, että hän ei olisi elämäänsä ja työhönsä kyllästynyt tässä sulle pillereitä tapaus. Minulla on muutamakin nimi sellaisista selkäspesiaaleista, joiden pakeille mieluusti olisin mennyt. Heille seuraavat vapaat ajat menevät hamaan tulevaisuuteen ja mie en kivultani jaksa enää sinne asti. Töihin tässä pitäisi itsensäkin päästä, se huoli ja hätä on kouriintuva. Milloin olen kunnossa, milloin taas elämässä?

Mitä ihminen ei saa, sitä mieli halajaa. Hah, olipa hienosti sanottu. Lienekkö ensisanoma vai onks toi tuttu kalevalasta? En tiiä, kaiken kunnian otan itselle. Mut joo, sitä vaan tarkoittamani, että jos ja kun, tästä selviän, niin alan rakastaa mun selkää. Ihan sikana rakastan, hellin, paijaan ja suukottelen. Jalkojani hullusti heiluttelen, pyllyä pyöritän ja alvariinsa lannetta vatkaan ja tanssahtelen. Tässä näin on puolisen vuotta mennyt kipua syleillen, ihan jo miettimään sitä tunnetta, kun ei tarvitse. Millaista se olisi, varmasti ihanaa. Oukei, on taas draaman taju paikallaan, mut kyl se kuulkaa nöyräksi vetää. Ikinä, en enää ikinä, turhaan valita, enkä pienestä ole moksiskaan. Mut onks turhaa valittamista? Ihminen on erilainen, toisen kipua ei voi tuntea. Se on jokaisella oma.

No niin, nyt saa lässytys riittää. Voisin yrittää kirjoittaa tätä vitutuksen määrää, mitä tällä hetkellä tunnen, mutta en mie siihen löydä sanoja. Maltillinen kärsivällisyys ei ole koskaan ollut luonteenpiirteitäni. Siksipä olo on kuin häkkiin suljetulla elukalla. Toden totta, aurinko paistaa kaihtimien läpi ja se tekee seinille häkkimäiset kalterivarjot. Apua, mun on päästävä täältä ulos! Laskekaa mut ulos! Eikö kukaan kuule, laskekaa mut ul......oooooos..... Jelppar du mej!!! Help mii!