Poikki sluut loppu kaput

Nyt on tullut aika laittaa tälle tarinalle piste. Nyt loppui selkävalitus, sairastus ja kipuilu. Erikoistohtorin mielestä selässä ei ole mitään sellaista vikaa, mikä voisi selittää kipuilun. Selkäoireet menee ja tulee, ja niistä on vaikea sanoa mikä on mitä. Vaikka siellä on kulumaa, rappeumaa ja neljä viimeistä nikamanväliä on kokonaan kuivunut, sekä pari pikku pullistumaa, niin niistä ei ole perusteeksi, eikä selitteeksi. Tietysti, saa olla tyytyväinen, että mitään ikävää ei löytynyt, mutta olen mie kuitenkin hiukka pettynyt. Olisin niin tahtonut, että olisi pystytty osoittamaan A) kipu johtuu tästä B) tässä on hoitomuoto C) teet näin ja tulet sitten kuntoon. Ei mene niin, ei lähelläkään strömsöötä.

Tietysti, tuo oli vain yksi lausunto ja näkökanta. Jaksanko jatkaa vai tyydynkö osaani. Totesin lekurille, että tämän kivun kanssa on vain sitten opittava elämään. 99% paranee ja 1% ei. Toivottavasti en kuulu tuohon vähemmistöön. Olen kääntänyt pienet ja mitättömät aivoni toiselle taajuudelle. En ole selkävammainen, olen telinevoimistelija Natasha Komentsenkko. Mä teen,  mä liikun ja puren hammasta. Yritän päästä kivun herraksi ja uskon tähän ajatuksen voimaan. Eli tämä on nyt viimeinen selkäpostaukseni, en ruoki tätä ajatusmallia edes täällä, vaikka tämä on ollutkin hyvää terapiaa. Gudpai ja kohti uusia seikkailuja.

Aloitan fysioterapian, lataan siihen ja odotan ihmettä. Takerrun siihen, kuin hukkuva oljenkorteen. Joskin mun pinnalla pysymiseen ei taida oljenkorsi riittää. Tarvitaan kunnon uppotukki. Sairastamisessa, varsinkin tällaisessa olen häkkiin suljettu, on se paha puoli, että ajatusmaailma alkaa kiertää omaa synkkää rataansa, eikä näe toivoa, ei valoa. Kaikki on kietoutunut yhden ja saman ajatuksen ympärille. Ja ei varmaan ole vaikeaa arvata, mikä mahtaakaan olla se ajatus. Ääähh, jätän toistamatta ja olen jo hiljaa. Mutta. Ajatusmaailman kapoisuus estää elämästä ilon, onnen ja autuuden. Ihan vain siksi, että semmoiselle ei ole tilaa rajallisessa aivokapasiteetissani. Siksi tämä ajatusten suursiivous, tuuletus vallan. Tehdään tilaa! Tehdään tilaa terveydelle! Tehdään tilaa ilolle ja onnelle! Oonks mie taas liian radikaali, liian julistava. Ota iisisti beibe. Kivuton elämä on liipasimella, elä tipahda ennen kuin nuolaset.

Nyt kun en enää jatka tätä valittamista, niin ei mulla varmaan ole muutakaan asiaa. Uhmaten rohkeutta, kokeilen mennä sorvin ääreen. Jos hyvin käy, niin päästään taas kiinni arkeen, kivulla tai ilman kipua. Tänne en jää, lähden pois. Olen vapaa. Aim frii! Nyt on jumalauta asenne kohillaan!