Hengittämättä liikkumatta hetki olkaa hyvä

Heräsin ennen viittä. Jännittääkö niin kovin ettei unta saa. Vai kenties kipu vai vuotava nokkako se herätteli. No, siinäpä tuota on pohtimista tälle aamulle. Jo ohimeneväksi luokiteltu flunssa otti ja tuli takas. Jettekivade. Mut ei hätiä mitiä, vaikka pää on kuin haminan kaupunki, niin ei tunnu missään. Asiat menee prioriteetti järjestykseen. Minä miettimään, kuinka pystyn olemaan yskimättä magneettiputkessa, ja etten tukehtuisi omaan räkääni. Liikkumatta olkaa hyvä.

Asia alkaa tulla tutuksi ja kipua pystyy analysoimaan tarkemmin. Nyt olen saattanut huomata, että kaikki liike pahentaa. Minulle hyväksi on oikeasti olla liikkumatta. Maata paikallaan tietyssä asennossa, saa helpotuksen. Sitä sanotaan, että ei pidä jäädä liikkumattomaksi, ja sitä olenkin yrittänyt noudattaa. Mutta olen kyllä tullut siihen tulokseen, että kohdallani se ei välttämättä pidä nyt paikkaansa. Voiko se olla oikeasti niin. Ketä tässä kuuntelet, itseä vai asiantuntijoita. Vähemmästäkin sekaisin menee, jösses sentään.

Uhmasin eilen kaikkia voimia, ihan vain siksi, että mun pää alkaa hajoamaan täällä himassa. Ajettiin aurinkoiseen rantaan ja käytiin sufeella. Oli ihanaa olla ihmisiks. Käytiin käpyttelee rantaviivaa ja sen sata metrii pystyin ja sit invalisoiva kipu ilmoitti ilon päättyneeksi. Ei ole siis hirvittävän vaikea tehdä analyysia. Tänään mua pelottaa lähteä ilman omaishoitajaa kuvauksiin. Entä jos tulee totaali stoppi, niin kuin lauantaina? Pirssillä se on mentävä, olisi kurjaa jumittaa julkisiin ja ajaa eestaas vuosaari ruoholahti väliä. Poiskaan en pääsisi. Vuoron loputtua siivousteknikot ja järjestyshenkilöt siistisivät meitsin jätesäkissä tunkiolle. Sinne niin muiden yleishyödyttömien jätteiden joukkoon. Saisin ilmaisen polttohautauksen. Ai ko kiva. Hyvä idea.

Taloni takana oleva metsikkö on kuin konserttisali. Oikein sellainen sinfonia. Tuhannet ellei peräti miljoonat lintuset laulelevat ja soittavat sielujensa kanteleita. Eiks oo aika jännä, että lintujen sirkutus kertoo elämän ilosta. Eihän siitä voi tulla surulliseksi. No okei, ehkä joku varis ei ole laulun virtuoosi,  mutta kyllä tuo laulelo hiveli mun heikkouksia. Hetken olin jopa iloinen. Unohdin itseni.

Jahas, nyt on aika taas vetästä vaakaan. Tästä viikosta tulee varmasti mielenkiintoinen ja hyvä viikko. Mennäänpä sit mihin tahansa suuntaan. Mutta tähän en jää. Tää tipu nousee vielä, jos en nyt ihan tuhkasta, niin ainakin paskaojasta. Adios amigos!