4.3.2015

Normaalii elämää

Aamuvirtsat lirisevät talomme putkistoissa, se on kuin iloinen tervehdys. Jokainen aamu, päivästä toiseen, vuodesta toiseen, toistuu sama kuunnelma. Kuinkahan paljon tällainen talo tuottaa ureaa vuodessa. Onkohan sille keksitty jotakin hyötykäyttöä. Syytä olisi. Hukkaan menee hyvä aine.

Heräsin silleen Poks. Snadisti liian aikaisin, mutta virkeänä. Ihmettelin sitä jo tuossa taannoin, tätä pirteyttä. Enkä lakkaa ihmettelemästä vieläkään. Se on kyllä hyvä, kun ihmisellä on jotakin ihmeteltävää. Nyt esim. ihmettelen tuota jotakin sanaa. Kirjoitan sen yleensä aina väärin. Jotkain. Koo ja aa vaihtaa paikkaa. Onkohan mulla koo-aa häiriö. Tuotakin pitäisi tutkia, tuohan voi olla vakavaa.

Muu maa mustikka mie oon mansikka
Mie kävin eilen mustikassa. Kyllä. Aamutuimaan olin tuolla pusikoissa. Ohikulkijat olivat hiukka himmeenä. Mitä helvettiä tuo hullu hiihtää pusikoissa, mustikassa?! Asialla on tarkoitusperällinen toimintatarkoitus. Ukkokulta lähtee Kiinaan matkamessuille huhtikuussa. Heillä on siellä oma osasto. Mie jeesaan paikan autfitissä. Kinkkiläiset ovat hulluna mustikkaan. Olisi tarkoituksissa tehdä seinäpintaa. Kuvaan ja stailaan ja silleen. Okei, mustikan varvut saa aikaistetun elämän luonani, mutta kysymys kuuluu: "Voikohan pensasmustikkaa pikaliimata varpuloihin?" Olisi noin niin kuin autenttinen mustikkamarja. Kokeileva ei marjasta eksy, en luovuta. Taiteellinen ambitio on päällä. Jos ei muuta, niin joku asetelma ellei kuvaelma aikaiseksi saadaan. Toivottavasti en saa syytettä mustikan väärentämisestä, uups.

Talvilomani typistyi viikonloppumatkaksi kalakukkojen kaupunkiin. Perjantaina starttaamme ja pyhänä bäk. Oih, niin kuin mieluusti olisin lennähtänyt etelän aurinkoon, mutta talouspoliittinen sitjueisson on sen verran vakava, että nöyrästi on otettava hattu kouraan ja hyväksyttävä tilanne. Mikäs, otetaan  kaikki ilo irti ja vedetään kaliskukkoa niin, että tyrät ryskyy. Täytyykin suunnitella jo matkakarderoobi.

Hui hai, heitän vielä hetkeksi seljälleen ja lukaisen ilmaiseksi jaetut uutisjyvät. Meinaan noin niin kuin paikallislehtiä. Ne ovat täynnä arvokasta tietoa maan tapahtumista. Seljästä puheen ollen ( pääsinpäs valittaa. ) Olen tehnyt toimintasuunnitelman. Vielä kerran menen erikoistohtorin pakeille ja yritän saada lähetteen magneettiin ( terveisiä vaan sinne Kokkolaan.) Onhan tää perkele kuvannettava, että tiedetään onko siellä mitään vikaavikaavikaa. Oli taas eilen sellaista hoosiannaa duunipäivän jälkeen, että meinas taju lähtee. Mut kato, sehän on normaalii. Niin kuin kaikki. Elämä on normaalii.

2 kommenttia:

  1. Mustikanväärentäjä :D. Kohta löydät itses niistä paikallislehdistä..

    On kyllä epänormaalin mahtava tunne, kun joskus yllättää itsensä heräämällä virkeänä. Ei meinaa uskoa todeksi semmoista. Maanantaina mulle kävi niin ja ajattelin, että josko siitä vaikka tulis pysyvä olotila. Ei tullu. Eilen illalla kävin tutustumassa yhteen suunnittelukohteeseen ja ne olikin sitten ne yöunet sitä myöten siinä, kun alkoi aivot tahtomattaan hetimiten työstämään muutosta. Siinä olis oppimisen paikka, että käyttäis aivojaan vaan päiväsaikaan. Nykysysteemillä kun väkisin käy niin, että sitä on heti aamusta jo niin poikki, että ei liiku koko päivänä korvien välissä mikään.

    Toivon, että saat selälle erikoisen hyvää apua. Eihän tommonen vetele.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustikanväärentäjä iski jälleen ;)

      Tiedän niin ton tunteen. Miksiköhän sitä pitää olla niin hienosti viritetty, että ei saa nukuttua, jos on jotakin työstettävää pienessä päässä tai jos on muka ressaantunut, niin varmasti ollaan ylhäällä ennen kukon pierasuu. Juuri kun pääsin kehumasta, niin tänään heräsin neljäkolkyt. Pitäis osata pitää suunsa kiinni. Pah!

      Poista