14.2.2015

Oli ilta ihanin, kimmelsi taivaan kuu

Ukkokulta nukkua tuhnuttaa niin, että savu vaan peräpäästä nousee. Hän on painanut duunia kuin pikkuinen elukka ja on nyt ihan poikki. Annetaan levätä, jaksaa sit Martan kans touhuta. Minä taas heräsin seveniltä, eikä ole enää unihiekkaa, eikä muitakaan roskia häiritsemässä. Oonks mie muka pirtee. Sit en tiää, mut yön levon jälkeen selkä hetkeksi armahtaa ja se on onni, se on autuus. Tieto siitä, että edessä on kolme veepeetä ja on hetken lepo kivuista, saa minut tuntemaan helpotusta hetkellistä. Kiitos. Lauantai on päivistä parhain. Se vaan on jotensakin niin kiva ja armelias.

Haluutteks kuulla jotakin tosi ällöö? Sellaista siirappia. Ai, ette vai. Kerron silti. Ukkokulta oli eilen duunimatkalla ja hänellä oli pitkä päivä takana ( raskas viikko muutoinkin.) Allekirjoittanut kotirouva otti rakkaansa vastaan illallisella. Silleen ihanasti. Olin laittannat alkuruuat, pääruuat ja jälkiruuat. Kynttilät kauniisti, servieesit. Kodin siivonnut ja valot himmentänyt. Tunnelmamusat taustalle soittamaan los ballados romantiques. Viini ei valitettavasti ollut temperoituu, koska se tuli mukana väsyneen matkamiehen.

YSTÄVÄLLE!!!!

Hehkeänä ja hemaisevana riisuin mieheni ulsterin ja autoin häntä purkautumaan arjen paineista. Suihkun kautta ohjasin pöytään ja viinilasillisella nauttimaan, lepäämään hetken rauhaan. Olin ostanut ystävänpäivälahjaksi paidan, joka sattuikin juuri nappikoko. Ukkokulta yllätti ja pyysi kokeilemaan verrarin housuntaskua, josko siellä mitä lie. Sinne niin oli Martalle lahjan piilottanut. Sormuksen vallan, sellaisen mustan miehekkään. Oih, kiljaisi Martta ja suuta vaihtoi.

Nautimme kynttilän kajossa makumatkan, kiiretönnä ja kiitollisena kaikesta, toisista ja leivästä viinistäkin. Jos olen topakka, määräilevä, itsekäs kotityranni, niin osaan kyllä vastaavasti toista hemmotella. Miehän olen sitä sorttimenttia, joka rakastaa ruualla. Pikku lyksystä arjen keskellä, niin sit voi taas hiukka kiukuta ja määräillä hyvällä omalla tunnolla. Ei vains, miehän opettelen koko ajan olemaan joustava ja hillitty maailman paras kotirouva ja rakastaja.

Näin ällösti meillä. Kuinkas teillä vietetään ystävänpäivää? Mitäs jos yllättäisit oman armaan ja tekisit hänelle Los Romantiques dinnerin. Ai, ai, sitä romantiikan määrää.

P:S Se mun on vielä ihan pakko sanoa, että on se aika kiva, kun on vällyjenkin alla vipinää. Siihen se päättyi ihana ilta, thihihii....

ROMANTTISTA RAKASTA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ JOKAISELLE! TEHKÄÄ HYVIN!

4 kommenttia:

  1. Oi hyvänen aika miten huikean romanttista❤️❤️❤️ Kyllä vaan sai Ukkokultas mitä parhainta passausta !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällainen senior-romantiikka on niin ansaittua, eikä sitä ole koskaan liikaa :)

      Poista
  2. Aika siirappista, mutta niinhän sen kuuluu ollakin, ystävänpäivänä ♡
    Kivahan sitä on toista huomioida, kuka milläkin tyylillä. Viikonloppuisin ja lomilla, kun on enemmän aikaa, pyrin minäkin parempaa ruokaa laittamaan, kattauksien ja kynttilöiden kera. Jopa meidän lapset osaa arvostaa ja odottaa sitä. Eihän me toki tuonne teidän hunaja-tasolle päästä....!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiks ookii ällöö mut välillä niin ihanoo.

      Sepä on hyvä, että jälkipolvi oppii jo himassa kaiken tuon kivan ja elämän pikkuperusjuttua. Jatkavat sitä sitten omissa huusholleissa ja tietävät kuinka tehdä arjesta juhlaa. Hyvä hyvä.

      Poista