Ei pirukaan ota selvää mikä päivä tänään on. Sekaisinhan näissä menee. Saunavuoroja pitkin viikkoa, ti lenkki ja ke joulu. On siinä pitelemistä, kun normi on aina se pyhäinen sessio pe-iltana. Vähemmästäkin sekaisin menee. En mie siis muutoin, jos meinaatte, että alkkomahoolista tillintallin. Eihän sitä jouluna. Vai mikäs tuossa, olen mää ollut ihan pierussa tsiisus lapsosen syntyessäkin. Joskus silloin. Ei sitä nykyiste jaksa. Toki siis ruuan kans viinii ja silleen hienostuneesti, mut siihenpä se sit jäi. Eli ei sekaisin holista vaan Mariasta (impi.) Hah, tuossapa oli tuollainen kompa...
|
Kirkossa |
|
Onks jouluna lunta |
Mitä, mitä? Päivä ennen hoo-hetkeä siivosin oikein urakalla. Ihan kuulkaa matot tampattiin. Onneks oli Ukkokulta kaverina, en mää olisi itse niitä jaksanut. Ovat sen verta isoja ja hankalasti käsiteltäviä. Joka nurkan nyysin ja tulikin hyvä fiilis. Kyllä puhdas koti on yksi maailman ihanimmista asioista. Siihen, kun vielä sattui se lenkkisauna päälle, niin vot sie, kun oli ylen mellevä olotila. Toki, nyt kyllä täytyy myöntää, että jossakin se alkaa toi ikä tuntua. Olin aika rättis päivän jälkeen. Ja enhän mää muuta tehnyt, kun vaan siivosin. Ei sitä ennen vanhaa tuollaisesta voimia menetetty.
|
Fisuinen alku |
|
Amarone |
Do diin, nyt se on sekin tehty, että on menty joulu valmisruuilla. Että mua hävetti ja nolotti Stokkan herkun tiskillä. Kauheesti paljon mää kerroin myyjille, että olen reissuun lähös, siksi valmista ostan. Normaalisti aloitan jo syyskuussa joulun valmistuksen ja possunkin kasvatan ihan itse. Juu, mutta kyllähän sää saat kaiken kystäkyllä ihan sieltä tiskiltä. Enkä mää nyt sano, että ne ihan onnettomia olisivat olleet. Kyllä näytti alas menevän. Toki, kyllähän siitä jäi se itsetehty ruokarakkaus veke mut oli kyllä aika iisiä vetää nää pöperöt pöytään. Potut kiehautin ja pistin esille. Se oli siinä.
|
Sikaa ja muuta |
|
Juu juu juustot |
Itse jouluaatto sujui rattoisasti. Aamulla vedettiin riisipuurot nassuun ( Ukkorähjä oli kans, toi Pikku Koiran joulun viettoon.) Sen jälkeen sain laskeutua jouluun koiruli kainalossa ja meillä oli ylen rauhaisa tunnelma. Koti kaunis ja herkkää joulumusaa. Kynttilöiden tuiketta. Mää oon silleen orpopiru, että joku osa minusta tykkää olla keskenään. Sitä jotensakin rauhoittuu ja kuuntelee sisäistä ääntään. Toki, täytynee myöntää, että parisen kertaa kävi mielessä, että olisihan tuo Ukkokulta mennyt tuossa vieressä. Noin niin kuin eka joulu yhes ja silleen. Henkilökohtaiselle pukille olisi ollut kainalotilaus. Selvisin siitä syömällä ylen ja makasin sohvalla taju kankaalla.
|
Jälkimaku nannaa |
Mut joo. Perinteisiini kuuluu joulusauna ( meillä täällä ukkovuoro, joka ei muita kiinnosta.) Hyvä niin, saa olla sielläkin rauhas. Kirkossa valitettavasti oli muitakin, mutta en antanut sen häiritä ekumeniaani. Itkuhan se taas tuli, kun virsiä hoilasin. On se kumma, että toi joulukirkko saa mut niin herkistymään. Ja huom! taaskaan en ollut glögipäissään. Ripittäytymisen jälkeen on aina niin hyvä olla. Jotenkin rauha ja sees.
|
Vulva Amaryllis |
Pukki ei kauheesti muistanut. Lienneekö asiaan syynsä. En tänäkään jouluna saanut sitä timanttisormusta. Vaikka olin Ukkokullalle kertonut, että sitä rakkautesi määrää minuun mitataan sillä, kuinka paljon olisittekaan valmis sijoittamaan toivomaani lahjaan. Rapiat kolmella sadalla saa jo toki timanttisormuksen, kuudella jo jonkinlaisen ja kun mennään yli tonnin, niin sit ruvetaan keskustelemaan jo rakkaudesta. Ei tullut sormusta, ei. Ei ole aitoa hänen kiintymys. Ei rouva ole pettynyt, toivossa on hyvä elää ja timantit ovat ikuisia. Jos nyt joku Kohinoorin edustaja sattuisi tämän lukemaan, niin ihan mieluusti teitä täällä mainostaisin timanttisormuspalkalla. Voisin useammankin postauksen tehä. Viis tai kymmen, ihan miten tahotte. Kiitos ja hyvää joulua.