Kipuinen helvetti

Hui hai. Täällä ollaan taas vaikka on ollut aika vaihtelevaa haipakkaa. Viikendi meni tapansa mukaan kuin gepardin pieru. Ääntäkin nopeammin. Mikä teki siitä eksotiquen, niin allekirjoittanut on sairastanut saatanallista kuntohulluuden tuomaa kiputilaa. Auts ja voihan venäjä!

Perjantai-iltana oltiin Ukkokullan kans menossa sellaiselle uudelle tunnille, uskottiin sen olevan tehokasta venyttelyä. Juu, ei ollut. Oli voimaa ja poweria kehittyneille fitnesshahmoille. Mukana mentiin perkele, eikä periksi annettu. Itseasiassa tunnin anti ei ollut niin tappava. Kaksi liikettä, monta toistoa. Hirveen monta toistoa. Toiston toistoa. Marttakin veivasi ja tahto näyttää muille, kyl mää kykenen, kyl mää jaksan, kostautui jälkikäteen juu. Piti vielä tunnin päätteeksi salilla reenata ja kun oli hyvä pössis ja lämpö päällä, niin antaa mennä vaan.

Perjantai-iltana kaiken tämän jälkeen nautittiin himas pastaillallinen, sauna ja vinho verdeä. Silläkin seurauksella, että päätettiin lähteä buariin viettämään yhteistä pikkujoulua. Siitähän tietysti seurasi humalatila, mutta hauskaa oli ja silleen. Tanssia hutkuteltiin pikku tunneille ja se yön hillitön lumimyrsky satakilometriä pitkissä taksijonoissa ei mieltä ylentänyt. Hyi, kun se oli inhoittavaa.

Jo La-aamupäivästä alkoi kehossa tuntua ikävää lihaskipua siellä täällä. Käytiin kuitenkin pikku lenkillä, Hotmojotunti piti perua, sen verran daagenefteriä havaittavissa. Illaksi kuitenkin Senaatintorille katsomaan Lucianeidon tulemista. Ukkorähjäkin siellä tavatiin, sillä sehän kuuluu hänen työnkuvaan. Glögit Tuomaanmarkkinoilla maistettiin, oli aika pahaa. Mutta tunnelma varsin mukava ja paljon oli kansaa vaeltamassa pimeydessä.

Päästyämme kotiin alkoi kivut olla jo sen verran himottavat, että pienikin liike sai allekirjoittaneen ulvahtamaan. Jess, kyllä se tuntui niin mukavalle. Ei puhettakaan, että yö olisi nukuttu levollisesti, ja se harmitti erityisesti, koska seuraavana aamuna oli lähtö Tallinaan. Mitähän siitä tulee, miettii hän. Sitkeästi läksin ja kävelin kuin olisi ollut isompikin hätä pöksyssä. Eikä sekään ollut kaukana, sillä en voinut istua pöntöllä, koska takareidet oli niin hellästi kosketusarat, sanoisin. Voe pyhä perse sentään! Kaikkeen sitä pitää itsensä alistaa. Tätähän on sit kestänyt tähän aamuun. Okei, helpottaa jo, mutta kyllä on jäänyt koko kehoon joku tulehduttava tunne. Ei hyvä. Tallina selvitettiin ja kiva reissu oli. Siitä kerron erikseen, varmaankin tuolla Lemon Decon puolella.

Tarinan opetus. Kannattaa riehua salilla. Varsinkin, kun ei ole tehnyt sataan vuoteen mitään lihaskuntotreeniä. Pikku kipu kertoo, että olet ollut tehokas, perkele. Sillä se lähtee millä on tullutkin. Niin jos pääset sängystä ylös. Aina kannattaa treenata, varsinkin täysillä ja välittämättä siitä mikä on taso ja kunto. Auts, auts ja vielä kerran auts.