19.11.2014

Aivan niin ja sitä kohti

Keskeinen viikko. Ollaanko puolessa välissä? Miksiköhän viikkoa jaksottaa aina viikonloppu. On aika ennen sitä ja sen jälkeen. Voisihan se olla toisinkin. Ihminen odottaa aina viikendiä. Mutta miksi? Oisko tärkeää, että jokainen päivä olisi arvokas. Se on just se. Elä hetkessä. Elä odota vaan nauti.

Maanantain naprapaatista on selvitty hengissä, huh. Käsittely on kuin olisi jyrän alle jäänyt, kirjaimellisesti. Fasettilukkojen avaaminen rintarangasta saa minut ensi alkuun sijoiltaan. Aivan kuin olisi vieras omassa ruumiissa ( vai olisko se keho.) Menee päivä ja sitä asettuu aloilleen ja tykyttävä kipu on poissa. Se on helpoittavaa. Mutta käsittelystä en tykkää. Se on epämiellyttävää.

Ensi viikonlopun Pietarin reissu on rouvan osalta peruttu. Vaikka mieli halajaisi, niin talouspoliittinen tilanne on toista mieltä. Joskus joutuu nöyrtyy. Ihan kauheeta olla köyhä. Pietari on jo kertaalleen nähty, eikä se nyt ole ihan sellainen kohde, että sinne on pakko päästä. Säästän nämäkin manitsuunit sinne Istanbuliin. Ihanaa, se lähtö lähenee.

Joko se on jouluressi alkanut? Eiköhän pitäisi alkaa jo valmistella. Ei tule sitten kiire, eikä hermo mene. Kyllä ne piparit pitäisi jo paistaa. Niin ja joulun suursiivousta voi jo aloittaa. Kaapit tyhjäksi ja rätti heilumaan. Arvatkaas mitä? Martta taitaa jättää tänä vuonna joulun väliin. Mitä tuota, kun tapanina lähdetään pois poikkeen. Tunne on vapauttava. Meinaan siis, ettei tartte ressailla, eikä valmistella. Jouluhan ei tule ilman ressiä. Kirkossa voisi käydä, saa ne syntinsä anteeksi. Hallelujaa, eipä tuota sitten muuta. Rauhaa, rauhaa...

Kaipaatteko lunta? Tunne on kaksijakoinen. Valkoinen höttö antaisi valoa pimeään. Toisaalta, tämä ei tunnu talvelle, tämmöinen lumettomuus. Minusta lunta voisi tulla viikko ennen joulua ja se voisi sulaa pois tammikuun loppuun. Se olisi niin ku meidän talvi. Lumi on ihan jees, mutta ei sitä tartte kainaloihin asti tulla. Elämä menee vain niin hankalaksi. Minustahan kaikki vuodenajat ovat hienoja. Joskin myönnän, että kyllä ihminen valoa kaipaa, niin ja suklaata tahi jotain makiaa. Ihan mahdotonta.

Maanantaina menen hypnoosiin. Joko kerroin, en muista. Tupakanvieroituslääke teki oharit, enkä pysty sitä nauttimaan. Yritetään hypnolla. Pohjalle lukaisen Stumppaa tähän aivopesukirjan. Se on jännä opus, se oikeasti vaikuttaa tonne korvien väliin. Vähä hirvittää ensi viikko ja koko loppuelämä. Mutta se täytyy kyllä sanoa, että olen niin totaalisen väsynyt ja kyllästynyt röökaamiseen. Heleppoa se ei tule olemaan, mutta mikä asia on helppo silloin, kun joutuu menemään ulos omalta mukavuusalueelta? Ei mikään. Sitä kohti, perkele!


8 kommenttia:

  1. Mä kannatan tismalleen juuri tuollaista talvea ! Nopea ja sähäkkä kuten sie ja miekin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just niin. Rytmiltään nopsakat ei jaksa pitkää talvea :)

      Poista
  2. Just niin. Sitä kohti! Hyvähyvä :)

    (Mua nauratti toi, kun kuvittelin, että lunta oikeesti olis kainaloihin asti :D. Kävis liikkuminen vähän kankeaksi. Ja kahluusaappaat pitäis ostaa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä toivotaan iltarukousvoimaa. Saa lähettää ;)

      Luoja aina välillä liioittelee. On joko liikaa tai sitten ei ollenkaan, höh.

      Poista
  3. Tsemppiä lopettamiseen! Pysy lujana!
    Me ei olla jouluna kotona eikä edes kotimaassa, joten ei tarvitse mitään miettiä :-)
    Matka on lahja koko perheelle. Helppoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä tarvitaan!!!

      Hyvä valinta. Nauttikaa toisistanne ja lomasta, missä lienettekin. Hyvä hyvä.

      Poista
  4. Entinen työkaveri pääsi hypnoosilla irti tupakasta. Sitä ennen oli kokeillut vakka mitä. Itse oli aluksi epäilevä ja me työkaverit pelättiin, että kun on niin epäilevä, niin ei auta, mutta niipä vaan auttoi. Kyllä se jää tupakka sultakin pois.

    Ei oo oikeastaan koskaan tullut stressiä joulusta. Meillä mennään ihan pienesti joulusta eteenpäin. Ihan normi siivoukset, isommin sitten keväällä kun aurinko paistaa ja näkee kuinka koti kaipaa kohennusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie en ole epäilevä. Tahtoisin niin onnistua ja nyt olenkin ajatellut, että en tee tästä numeroo. Se on yksinkertaisesti vain loputtava.

      Mulle joulu tulee aina ressin kautta. Se jotenkin kuuluu asiaan. Joskin se on ihan jees, mutta tykkään myös näistä jouluttomista jouluista. Olen vian, enkä ressaa ;)

      Poista