The Päivä, hallelujaa tsiisus!

Hellurei ja hellät tunteet! Kakut paistuu uunissa ja sieltä leviää ällö imelä joulun tuoksu. Kyllä, kakuissa on kanelia ja se on joulun tuoksu. Mä kyllä paistan ne näppärästi, mutta tää haju on alkanut kymmenessä vuodessa lievästi tökkii. Siis nää on niitä kakkuja, joita väsään duuniin. Enhän mää muuten niitä leipoisi. Ikuista joulua jumangegga.

Viikendi meni taas johonkin. Hitto, kun ne menee vauhdilla. Kivaa oli ja kaikki kiva menee aina sukkelaan. Ei siis mitään ihmeellistä, mutta kun on perusasiat kunnossa, niin tavallinenkin voi tuntua noh, täyteläiselle. Pe-iltana laittetiin yhes maukas illallinen ja viinit nautittiin. Bastus käytiin ja silleen. La-päivällä hoidettiin asioita ja illalla käytiin ulkoruokinnassa. Sellainen piskuinen Italokuppila krunikassa kuin Pompei. Autenttinen tunnelma ja varmasti pizzapasta-paikkana ihan jees, mutta ihan en lämmennyt kaikelle. Mutta hyviä kokemuksia ja uusia kuppiloita. Aterian jälkeen talsittiin huudeilla ja mää kyllä voisin tahtoa muuttaa kruunuhakaan. On se vain niin magee ja oma pikku kylä. Allekirjoittaneelle tuli pissahätä ja poikettiinkin lähiöpubis. Aika kiva tunnelma ja sanoinkin Ukkokullalle, että tästä voisi tulla meittin olohuone. Sellainen missä olisi kiva piipahtaa yhel tahi kahel. Varmasti kaikki tunsivat toisensa ja tunnelma oli jotenkin kotoisa. Niinpä, kyllähän sinne muuttaisi, mutta siihen tarvittaisiin milli sitä mammonaa. Eli ei mitään jakoo. Pah.

Ukkokulta lähti sinne Pietariin ja rouva jäi nyt himatsuuniin kärvistelee. Eilinen ilta tuntui pitkälle kuin nälkävuosi, mutta käytin aikani tehokkaasti hyväksi ja tein kodinhoidollisia toimenpiteitä ja otin ihan levon kannalta.

Käytiin päivällä Ukkorähjän kans kävelyllä ja kaffella. Oli kiva tavata ja huomata, että molemmat ovat varsin hyvin jaloillaan. Meillä ei ole mitään syytä olla huonois väleissä ja totta kai, mua kiinnostaa mitä hänelle kuuluu. Eikä melkein paria kymmentä vuotta tuosta vaan heitetä kankkulan kaivoon. Musta on hienoa, että meillä on yhteinen historiikki ja toivon, että hän ei häviä mun elämästä mihinkään ( enkä minä hänen. )

Tänään on siis se The Päivä, jolloin tupakointi loppuu. Hypno on klo: 17.30 ja viimeinen tupakki pitää polttaa ja tumpata vastaanoton ovella. Ou jee, mä olen jopa hiukka innoissani. Juu, olen vetänyt nyt kaksin käsin ja psyykkaan itseäni tulevaan. Olen jotenkin ajatellut, että nyt en anna valtaa niille vieroitusoireille ja muulle shaiselle. Minun on lopetettava, muuta vaihtoehtoa ei ole ja en tee tästä nyt numeroo. Se loppuu ja sillä siisti. Onhan tässä onnistuneet niin monet muutkin, niin miksi en minä?! Itseasiassa, tällä hetkellä, ei taida kukaan mun ystävistä polttaa. Sellaisista, jotka tässä lähellä pyörii. En mää voi olla niin luuseri, etten onnistuisi. Olen vahva, olen vuori, olen norsu, olen tiiliskivi ja kallio.

Tuossa Ukkokullan kans jutskailtiin, että pitäisikö piipahtaa Tallinassa. Mun tekisi mieli käydä Kumussa katsomassa Artdeco-näyttely. Se on kuulemma hyvä. Niin ja paikalliset fuudirestorantit ovat niin kokemisen arvoisia. Mulla on ilmaiset risteilyt, eikä yksi yö paljoa kustanna. Ja ruoka siellä on puolet halvempaa kuin meillä, niin sehän menisi periaatteessa voiton puolelle. Mää olen täällä jo aikaisemminkin hehkuttanut tallinaa ja se on vain niin kiva kohde piipahtaa. Hei, se voisi meidän pikkujoulu. Joo, hyvä idea!

Ou rait. Nyt olen hyvä ihminen ja lähden vesihölkälle. Tämä kerta on merkityksellinen siksi, että koen asiat nyt tupakoiva ja tupakoimaton. On hyvä katsoa, kuinka se vaikuttaa nikotiinikeuhkoon. Saattaaks olla, että liikunnasta tulee ylettömän onnelliseks ja se on vieläpä helppoa hengästymätöntä? Ou nou, meneeks tää jo lievästi yli? Kuntohullukin.