Villi veli vaeltaa

Hellurei ja hellät tunteet! Äääh, olipa mauton ja kulunut aloitus. Vähän niin kuin allekirjoittanut. Suotaneeko se hänelle.

Tänään on La ja minä menen poikkeuksellisesti duuniin. Ihan kiva. La-päivissä on oma viehätyksensä, se on erilaisesti rento kuin arki. En edes muista, milloin olisin viimeksi työskennellyt viikonloppuna. Kulunut viikko on muutoinkin ollut työntäyteinen, sellainen hyvä syyspöhinä. Ja arvatkaas mitä, olen kolmena aamuna vesihölkytellyt ja ai että, mie niin olen siitä innostunut. Ainut ikävä siinä on, että se on pois tästä kirjoitusajasta. Nytkin hiukka hoppu, joskin heräsin just sen verran ennen kellon soittoa, että kerkeen tänne ilmoittaa olevani elossa, hengissä, voimissani.

Tämä syksy tulee olemaan muutosten aikakausi. Asunnon vaihto nostaa kovasti päätään ja jostakin kummasta kumpuaa unelma siitä, josko voisikin muuttaa lähemmäksi keskustaa. En mää nyt ihan citiin ole varakas, mut johkin lähettyville. Töölö olisi huippu, mut sinne ei köyhällä ole mitään asiaa. Täytynee laittaa tutka päälle ja kai se pitäisi tämä ensin myydä alta pois. Sanoo hän, niin varmana kaikesta. Juu, nyt eletään muutoksia. Hypätään pois mukavuusalueelta ja elämä saa uutta jännitettä. Nyt pannaan tuulemaan!

Minulla on väkevä tunne, että elämässä alkaa jotakin uutta. Joskin nyt samalla pelkään enemmän  ikääntymistä, kuolemaa,  rollaattoreita, tekoniveliä, muistihäiriöitä, kipulääkityksiä ja mielenterveyttäni. Hmmm... Tuo kaikki varmasti kuuluu siihen, että ihminen tahtoisi elää kuin viimeistä päivää. Terve tunne. Ihan hillitön.

Nyt loppui möllötys ja hillomunkin mässytys. Mä tahdon piiskaa. Mä tahdon energiaa. Mä tahdon nauttia. Hetkinen, eiks tää nyt jumalauta ala kuulostaa sille, et nyt se piruparka kärsii viidenkympin villityksestä? Ou jee, anna mun kaikki kestää. Jos tää on sitä, niin en laita yhtään vastaan. Olen avoin, antaa tulla vaan. Tästähän tää kaikki vasta alkaa. Sovitaaks niin?