6.10.2014

Elämä on mahdollisuus

Hups, kylläpä viikonloppu hurahti käsistä. Kai se menee nopiaan, kun on mielekästä tekemistä ja touhun tynkää. Hyvin täyteläisen oloinen viikendi, jess.

Viime aikaiset pohdintani täällä ovat saattaneet herättää kummastusta. Uusi elämä jne. Uudet tuulet ja mitä nyt kaikkee. Mut kai se täytyy nyt vihdoin ja viimein uskaltaa sanoa myös ääneen, että olemme yhteistuumin päättäneet parisuhteen. Minulle asia ei tule suinkaan yllätyksenä, koska tätä eroa on tehty jo jokunen tovi. Nyt vain uskalsimme ottaa sen ratkaisevan askeleen ja ymmärsimme sen, että näin ei voi enää jatkua. Katsomalla rehellisesti itseään peiliin ja tulemalla pois sieltä mukavuusalueelta, tämä kaikki olisi pitänyt tehdä jo aikaisemmin. Mutta. Uskon myös siihen, että kaikella on aikansa ja nyt hetki oli kypsä muutokseen.

Minulla on villi tunne. Sellainen kuin olisin päässyt pois vankilasta. Olen vapaa. En minä ketään syytä, jos jotain, niin itseäni. Mutta nyt on hyvä olla ja tunne siitä, että tämä on oikea ratkaisu, ja se on hyvän vahva ja ymmärryksellinen. Pitkä historia takana, niin hyvässä kuin pahassa ja varmasti kaikki tyyni tarkoitettu. Emme eronneet vihaisesti, ystäviä ollaan ja kavereina pysytään. Mitä tuota aikuiset ihmiset räpiköimään. Nyt kumpikin ymmärtää, että vaihtoehtoja ei ole. Näin on hyvä.

Hassua. Lauantaina läksin duunista kaupungille. Mulla oli sellainen dippaduudaikaduu fiilis. Käppäilin rauhas ja kiertelin. Kävin vetää pastan ja lasin punkkuu. Nautin. Nautin itsestä, elämästä ja tästä muutoksesta. Heijastaako sitä jonkunlaista tähtipölyä, mutta ihmeellisen kummallisesti kaksilahkeiset ottivat koneksuunia. Siis ihan kuin ne olisivat jumalaut flirtanneet. Tuntemattomat minulle! Kyllä, kaupan suloinen kassa iski silmää. Minä menin ihan puihin ja punastuin. Illalla kaupungilla ulkomaalaistaustainen turisti tervehtii laajasti hymyillen ja jäi katsomaan perään. Koska minäkin katsoin, että mitäihmettä? Vai onks se tää vapaus joka musta heijastelee kauniina energiana? Suattaapi olla. Olen ihan, että uhuuu....

Olen kiitollinen siitä, että en pelkää tulevaa. Minulla on rauhallinen olo. Olenpa sitten loppuelämäni yksin tai kenties kaksin, niin en ole paniikissa. Asia jota kenties pelkäsin niin, että en uskaltanut tätä ratkaisua aikaisemmin tehdä. Mutta tämä varmasti on juurikin sitä, että aika pitää olla kypsä. Ihmisen pitää olla kypsä. Kypsää hedelmää. Aivan kuin elämässäni olisi kääntynyt uusia lehti. Voin tehdä asioita nyt niin, että ei tarvitse ajatella toisen tarpeita. Ja se on niinkin yksinkertaista, että voin maustaa ruokani juurikin niin tuliseksi kuin itse haluan. Voin lähteä menemään silloin kuin haluan, en tarvitse kenenkään lupaa. Voi ottaa lasin viiniä kaupungilla keskellä päivää tuntematta huonoa omaatuntoa. Onko tämä itsekkyyttä, sitä ei tarina kerro, mutta minulle tämä kaikki on uutta ja jännittävää. Olimmehan kuitenkin parikymmentä vuotta yhdessä. Toki, ymmärrän sen, että parisuhde on jatkuvaa joustamista, mutta jos siitä tulee vankila, niin jossakin mättää ja ihminen alkaa voida huonosti.

Näillä mennään. Olen avoin ja valmis kohtaamaan. Niin mitä? Ihan kaikkea. Hassua, mut nyt on sellainen fiilis, että pitäisi kokea, näkeä, kuulla ja aistia kaikkee ja ihan kaikkee. Ihan kaikkee. Tukehduin henkisesti siihen omaan mukavuusalueeseen ja olin jo valmis luovuttamaan. Mut hei, nythän tää kaikki vasta alkaa. Pakko heittä tähän loppuun, et viiskybää on hyvä ja kypsä ikä. On se. Niin onkin. Elämä on vielä täynnä mahdollisuuksia.

12 kommenttia:

  1. Jestas! Mutta onhan tämä ollut ilmassa jo hetken, niin olen ollut lukevinani riveiltä ja väleistä. Hienoa, että pystyitte eroamaan kavereina. Jään jännityksellä lukemaan, mitä tuleman pitää, kun tuntuu siellä olevan melkoisen positiivinen hytke meneillään. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tosiaan, tämä kaikki olisi voinut tapahtua jo aikaisemmin, mutta aika on kypsä juuri oikeaan hetkeen.

      Positiivinen hytke on meneillään. Ilmassa on outoja tunteita...

      Poista
  2. Rohkea ratkaisu :) Onnea uuteen elämään! Joskus on syytä tarttua itse härkää sarvista kun siltä tuntuu ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärsin sen, että jos en tee asioille mitään, niin minut saa haudata elävältä. Näin on hyvä ja elämä hymyilee.

      Poista
  3. Asioilla on tapana järjestyä.
    Onnea ja iloa tulevaisuuteen, turha sitä on jämähtää johonkin vain siksi, että se on tuttua. Eikä mikään poista niitä hyviä muistoja menneestä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvät muistot jää ja kiitollinen saa olla. Mutta nyt on sen seuraavan askeleen vuoro. Tuttu jää taakse ja uusi elämä on tulossa. Hyvä tunne, hurja tunne. Mä elän!

      Poista
  4. Tiina kirjoitti niin hyvin, että mää vaan kopioin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annukka, elämä on ihmeellistä. En hetkeäkään ole joutunut miettimään, että tuliko tehtyä oikea ratkaisu.

      Poista
  5. Onnea matkaan!

    Ihan pakko kysyä pikku koiran kohtaloa. Tuleeko siitä viikko-viikko lapsi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiittää hän.

      Pikku koiran on parempi toisaalla. Elämäni epäsäännöllisyys ei ole koiran elämää, mutta hoitoon hän toki tulee. Hiukka ikävää, mutta näemme kyllä.

      Poista
  6. Nykästä lainatakseni:elämä on laiffii :-)
    Kun voi hyvin, se säteilee olemuksesta myös kauas ulospäin! Siitä varmasti viimeaikaiset flirtit, hyvä niin. Onnellista ihmistä on mukava katsella ja olla sellaisen seurassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskaltaa tulla pois sieltä mukavuusalueen munkkipossusta, niin sitähän saattaa saada uutta ihmettä elämään.

      Minussa on huomattu uutta ja ihmeellistä. Ai ko kiva :)

      Poista