Laske irti, Tatjana!

Mahtavaa! Mulla on ikävä. Ukkokulta nyt kolmatta päivää pois ja minä olen kuulostellut tunteitani. Silleen niin kuin vaivihkaa. Eikäpä tässä mitään voi, kyllä se orastava ikävän tunne on nostanut päätään. Kaipaa toista rinnallensa, tekemään, näkemään, kokemaan ja maistamaan. Ikävähän on hieno tunne, joskin pahimmillaan se voi olla riuduttava. Mut ei sitä tällä iällä enää riuduta, mie nautin tästä. Tämä kertoo suunnan, että oikeilla jäljillä ollaan. Jos sitä ei tuntisi, voisi epäillä A) olevansa pystyyn kuollut B) kykenemätön rakastaa C) valitsit väärän kohteen.

Meikeläisessä nyt on sitä draaman tajua, niin totta hemmetissä tästä(kin) täytyy ottaa kaikki irti. Itkeä pillittää sain perjantain Vain Elämää. Mut ihan silleen maltillisesti ja vain siinä Paula Vesalan osassa. Tuolla olisi Ukkokullan oloasu, pitääkö se ottaa yöksi viereen. Niin ja nuuskia sitä tuskissain. Vai pitäneekö heittäytyä lattialle ja antaa ikävän tuskan riipiä raajoja. No hupsun höpsön, tuohan nyt oli ihan liioittelua. Otetaan nyt ihan maltillisesti, ei kyseessä ole kuitenkaan kuin rapiat+viikko eroa.

Tavattuamme ollaan nähty joka päivä. Kuis se silleen? Minä joka olen niin tarkka omasta ajastani ja elintilasta. Niin se maailma muuttuu Eskoseni. Voisiko kyseessä olla ensihurmaa ja uuden suhteen tutkimattomat tiet. Mut hei, tämä on musta jännä, että tähän kiihkeään alkuun laitettiin tämmöinen ero viikko. Se oli tarkoitettu. Näin saan tuntea, millaista se olisi ilman toista. Aivan kuin annettaisiin aikaa ymmärtää toisen läheisyys ja lämpö. Olenhan niissä niin noviisi ja pelokas pikku bambi. Yläkerta on fiksu ja kaikella on aina tarkoituksensa. Minä ymmärrän.

No joo, taitaa nää tarinat toistaa jo itseään ja eihän näitä lue pirukaan. Mut minkäs teet, ovat noin niin kuin ajanhermolla. On mun elämässä muutakin. La-iltana olin ystävillä ja vietettiin hauska ilta. Laitettiin lasagnet ja otettiin hiukka häppää. Himas olin jo ennen kymppii, ei sitä jaksa riekkuu. Sain kun sainkin aloitettua operaatio komeroiden puhdistus. Jo yhdestä kaapista läksi 200 litranen jätesäkki rätei ja lumpui kiertoon. Mulla on hillitön tarve päästä kaikesta vanhasta eroon ja antaa uuden energian tulla. Se suattaapi olla, että jossain vaiheessa kadun ja etsin niin maan perusteellisesti just sitä yhtä ihanaa kukkamekkoo. Hui hai, joka vanhoja muistaa sitä tikulla silmään. Oporeisson jatkuu tänään. Mitähän kivaa nyt heittäisi pois. Kohta mulla on vain tyhjät kaapit. Hyvä minä.

Näillä mennään. Arki koittaa ja mua ärsyttää toi kellojen siirtely. Sitä on taas hetken aikaa ihan sekaisin ja katsoo kahta kelloaikaa. Elää menneessä ja nykyajassa. Sekin on muuten jännä. Miks aina kun aika vaihtuu, niin jokusen tovin ajattelee kelloa kahtena aikavyöhykkeenä. Laske ajasta irti Tatjana! Olkoon viikkosi hekumallinen. Mie lähen veshölökälle!