23.10.2014

Niin se vaan menee...

Kas, ollaan jo torstaissa ja huomenna fraidei. Sikäli erikoinen viikendi, että Ukkokulta lähtee Meksikoon ja jättää mut tänne. Nooh, kyl hän mukaan pyysi, mut en voi näin lyhyellä aikavälillä järjestää. Duuniakin olisi tehtävä. Tässähän nyt on käynyt niin, että eka deittien jälkeen ollaan nähty joka päivä. Kyllä, joka päivä. Tämä ero tekee ihan hyvää, ajattelen minä. Jos vallan pääsee tuntemaan ikävää ( mikä sinällään on musta kiva tunne, ) niin sehän kertoo, että oikeilla jäljillä ollaan.

Mulla on sellainen kutina, että taidan tehdä jonkun sortin inventaarion ja laitan hyrskyn myrskyn kaikki kaapit ja rojut. Uskoo ken tahtoo, mutta yhä edelleen noi hemmetin vaatekaapit on järjestämättä. kauhukseni saan huomata, että tänne muuton jälkeen ( kohta kolmevee) en ole sieltä mitään ulostanut. Sisään on tullut rätti, jos toinenkin. Auts, miten tosta on tullut Martta The Järjestykselle niin ylitsepääsemätön ponnistus. Nyt on sen aika. Teen uutta energiaa ja tämähän taas kertoo siitä, että muutto tekee tuloaan. Niin se on aina. Alan siivota kaappeja perusteellisesti ja heitän joutavaa pois noin niin kuin muuton tieltä. Hyvä, hyvä.

Olen täällä aikaisemminkin kertonut varsin villistä ja levottomasta yöunestani. Nyt se on saanut ihan konkreettista palautetta. Toinen joutuu valvomaan ja pelkäämään vierelläni. Huudan, potkin, nauran, juttelen ja kiroilen kuin satamajätkä. Juu, olenhan tämän itse tiennyt ja välillä aamuisin on sellainen olo, että olen jyrän alle jäänyt ja lepo on mitä on. Mulla on jatkuvia painajaisia ja henkimaailma ottaa kovinkin yhteyttä. Kaiken maailman tyypit päivystää yötäni, minua viedään kuin pässiä narussa. Ei se kiva ole, pelkään välillä niin perkeleesti ja kohta olen purrut viimeisetkin hampaat suustani. Sitä vaan ihmettelen, et mistä se hirvee aggressio tulee. Minä, itse lempeys ja pyhä, tyyni rakkaus?! Välillä olen unissani täysin lamaantunut, en pysty liikkumaan ja henget lähtevät minua viemään. Siis ihan oikeesti yritän päästä hereille, mutta en pysty liikuttamaan itseäni. Ja samalla joku outo voima lähtee viemään. Jalat edelle kohti kattoa ja leijun milloin missäkin. Taistelen vastaan, sähisen kuin pallosalama. Outoa on, myönnän kyllä.

Eilen kävin Uniklinikan nettisivuilla. Ilmeisesti meitä on muitakin. Ajattelin soittaa sinne ja kysyä, että olisikohan tälle asialle jotakin tehtävissä. Kyllä minä tykkään unia nähdä, mut jos ne alkaa häiritä valveilla oloa, niin ehkä asialle voisi tehdä jotain. Klinikalle mennään yöksi nukkumaan ja tehdään kuvausta ja kaikenmaailman mittauksia. Juu, tiedän, että se pulssi hakkaa välillä tuhatta ja sataa, verenpaineet voi olla taivaissa. Ehkä toi ei oo ihan normaalii. Mut hei, oonks koskaan väittänyt olevani normi.

Tehtiin Ukkokullan kans pieni matkasuunnitelma loppuvuodeksi. On sit pientä kivaa mitä odottaa ja näin syksyn tummat ei ala ahistaa. Hänellä työmatka Pietariin ja rouva lähtee mukaan. Pidennetty viikonloppu. Sopii mulle. Hän tekee töitä ja rouva istuu kahvilassa likyyriä ryystäen. Marraskuun myrskyihin mennäänkin romanttiselle viikonlopulle Hankoon. Hah, tämäkin jännä. Olen aina ajatellut, että siellä olisi hauska olla kunnon myrskysäällä. Toinen aivan samaa mieltä. Yksi hotelli yö ja illallinen together. Toivotaan kunnon bufurit rantakallioille. On varmaan sanomattakin selvää, että olen innoissani ja kiitollinen tästä tarjotusta vaihtelusta. Niin olenkin. Tsau nyt vaan!

4 kommenttia:

  1. No voi jösses! Muutaman kuukauden on ollut nettihommat vähän katkolla, kun ei vaan ole ehtinyt -niin täällä on jo mies vaihtunut!!! Piti vähän peruuttaa noita kirjoituksia, että pääsi jyvälle missä mennään.Onnea vaan! Hyvältä kuulostaa. Luin tuossa äsken Keskisen kyläkaupan mainoslehdestä hauskan henilökohtaista palstan ilmoituksen: Moi naiset,minulla on paistinpannu, johon tarttuu kaikki. Se ei kestä yhtään kuumuutta. Saat sen nyt ilman toimituskuluja.Tilaajalahjana +60 vaalea, siisti tanssitaitoinen mies. Tilaa heti.
    Jos ei mulla olis jo vaalea (lue: harmaantunut), kuuskymppinen siisti ja tanssitaitoinen mies, niin kenties olisin jo vastannut -oli niin hauska ilmoitus:-)
    Rauhallista sinkkuviikonloppua. T: akka pohjanmaalta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämässä voi tapahtua ihmeitä :) Aikas kiva...

      Hah, tuollaiseen ilmoitukseen tarttuisin minäkin.

      Poista
  2. Kuulostaa unihalvaukselta tuo, että yrität päästä hereille jne. Googlaapa UNIHALVAUS, jos et asia entuudestaan tunne. Mulla itselläni ainakin noita kohtauksia helpotti se, että tiesin mistä on kyse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, Uniklinikalle aika varattu. En kuulemma ole ainut.

      Olenkin todennut uudelle ihmiselle, että päivisin seurani saattaa olla tylsän sorttista, mutta öisin vauhtia ja vaaratilanteita piisaa ;)

      Poista