Hiljaista voimaa

Pyhäinen aamu. Kirkas auringon paiste saa maiseman näyttämään epätodelliselta. Jotenkin terävälle, aivan kuin se olisi maisemaan piirretty. Taas yksi ihmeellinen luonnonilmiö. Mokka maistuu taivaalliselle ja ympärillä rauha. Muuttolintuja kaakattaa auroissa mökin ympärillä. Tekevät lähtöä lämpimään. Tästä ohi lentävät. Millaistahan olisi olla lintu? Vapaa ja huoleton. Vai onks ne nyt niin huolettomia? Kai niilläkin omat murheensa on. Mut toi lentäminen olisi siistii. Harrastan sitä unissani paljonkin ja uskoisin, että olen joku pulu jossakin vanhassa elämässäni ollut. Silleen tuntuu niin tutulle.

Huippumalli heiluu

Eipä eilen tapahtunut mitään ihmeellistä. Sieniretki, sauna, ruoka ja tässä istua mölläsin terdellä. Se on sellaista itsensä tyhjentämistä. Ei, en nyt tarkoita mitään magabeeria tulostusta vaan sielun tasolla tapahtuvaa jäsentelyä, pohdiskelua ja rauhan saavuttamista. Vaikka täällä yhdes ollaan, niin aika omassa rauhassa mennään. Toinen on toisaalla ja toinen jossain missä lie. Hyvä niin, on henkistä tilaa olla. Parhaimmillaan viikonlopun  mökkeily voi olla hiljaisuuden retriitti itseensä. Minusta on aina palkitsevaa kuunnella hiljaisuutta. Siellä on paljon "ääniä." Ja se on taas hyvinkin voimaannuttavaa.

Syksyhehku

Olen siirtynyt talviaikatauluun ja huomenna on veepee. Pitäisi alkaa kakkuja vääntää ja omenasosetta vielä yksi satsi keittää. Sellaista Marttailua koko päivä juu. Mutta laiska töitään luettelee, joten olenpa vaiti. Mut maanantaivapaa on kyllä aika jees. Se on niin kuin mun päivä. Ja siitä tietää vuodenaikojen vaihtuneen. Jestas, tuli tuossa mieleen, että suolasienet voisi kerätä ja laittaa. Missäs välissä mä ne duunaan. Kyllä niitä joulupöytään on saatava. Enhän minä edes vielä tiedä missä jouluni vietän. Ja onks tää nyt jo liian aikaista miettii joulua? Mites se nyt yleensäkin tuli mieleeni. Jeesus lapsen syntymä. Hullua aivan tolkutonta. Näin saamme huomata, että suolasienillä on suora yhteys Tsiisus lapsen syntymään.

Rannalla 

Heräsin eka kerran neljältä. Olen huolestuneena pannut merkille, että tupakkiyskä herättää. Kyllä näin ikävästi on asiat. Ja tämä taas todellakin laittaa mut miettimään, et kuinka hullua onkaan vetää sitä myrkkyä. En nyt ala asiasta enemmän jauhaa, tyydyn vain toteamaan, että olen ihan helvetin tyhmä ihminen. Ollaan taas kerran tosiasioiden äärellä ja pitäisi tehdä asialle jotain, ennen kuin on löysät pöksyissä.

Ou jee. Taidan hetkeksi vetäytyä kammarin puolelle lueskelemaan. Niitä kiireettömiä elämän hetkosia, joista saa luvan kanssa nauttia. Saattaapa vielä uinahtaakin, sellainen pieni, kiva pöpperö. Sit täytynee laittaa äksön. Hiukka taas paikkoja talviteloille ja kamaa pitää roudata citiin. Nää nyt on kuitenkin niitä viimeisiä viikonloppuja ennen kuin pannaan mökki sulki. Olen valmis, talvi saa tulla.