Talo on hiljainen. Äsken kolahti rappukäytävä ja hissi tuli. Tuliko joku duunista tai peräti yöelämän pyörteistä. Ei kai ne viikolla ketkään hillu. Tai mistä minä tiedän. Voihan se olla, että naapurissa jossain asuu joku vallaton nuori yökyöpeli. Niin kuin Marttakin joskus aikoinaan. Ei se pyhää katsonut, kun baariin mentiin. Niin ja eilenhän oli pikku lauantai, se oli hyvä buari-ilta. Lehdenjakaja hän ei ollut. Ei kuulunut askellus, eikä postiluukkujen lompsahdus. Kuka lie aamuyön kummitus. Mutta nyt on taas niin hiljaista, että kuulen seinäkellojen armottoman raksahtelun. Tik ja Tak. Tak ja Tik.
Ihan Marttana laiton sienet... |
Huh, paita ja pöksyt märkänä nousin penkistä, ilon kyyneleet silmissä lopetuksesta. Olen taas yönä muutamana purrut hampaita ja siksikin ovat arat. Ientaskut ovat nousseet ja siksi tuollainen mitätön putsaus teki kipiää. Ei hyvä. Ressikö nyt lie vai mikä, mutta on tässä jo muutaman vuoden ollut outo tapa purra niitä hampaita öisin. Ei se ole jatkuvaa, mut harmillista. Kiskotkin löytyy, mutta unen huumassa nakkaan ne pois. Eivät pysy suussa vaikka kuinka yritän. Sen vaan totean, että maailman suloisin hammaslääkäri nallekarhunikaan ei saisi mua mihinkään sellaisiin leikkeihin missä kipua tuotettaisiin. Mitä niitä nyt on SadoMaso ja silleen. Olkoonkin kuinka sexy hampitohtori. En kivusta perusta, ihan vaan lämpöö ja läheisyyttä ja silleen. Onkohan muuten kaikki hammaslääkärit vähän niin kun kallellaan tollasiin SM juttuihin. Kuuluisi niin kuin työsuhde-etuihin, hih. Tuottaa kipua.
...sekä omenasoseet |
Miksi sitten pitäisi olla parempi? Mitä vikaa on huonossa. Tai keskinkertaisessa. Mun pääni sisällä on nykyään lempiajatelma ja se kuuluu näin: " Elämän nyt meni vaan niin." Ihmeellisen kummallisesti ajattelen paljon tehtyjä valintoja ja sitäkin, mitä olisi voinut tehdä tosin tai jättää tekemättä tai mitä olisikaan pitänyt tehdä. Jossittelua ja turhankinko jaarittelua, mutta ethän itseäsi pakoon pääse tai siis niitä ajatuksia. Jos nyt oikein tiristän ja löydän tästäkin asiasta jotakin positiivista, niin tässähän saattaa olla kysymyksessä kasvun paikka. Sellainen, että noustaan taas jumalalliselle tasolla ja saavutetaan ikuinen rauha, kulta ja mirhami. Kyllä elämä onkin sitten mielenkiintoista, kun sen oikein oivaltaa. Häh?
Ei paina väsy simmua. Massu kurnii ja se huutaa ruokaa. Ei ole edelliset pöperöt sulaneet ja jo lisää huutaa. Kiitämätön pötsi. Lopetan syömisen kokonaan, niin oppii ja tokenee olemaan hiljaa. Pitäisikö lämmittää lasillinen mölkkiä. Eiks se ole unilääkettä? Hyi, lämmintä maitoo. En voisi juoda. Ehkä sitten, jos kaverina olisi rasvainen munkkipossu. Ai että. Taidan puraista bannaania ja yrittää sitä unta. Vaikka väkisin. Jes söör, ai kan buugi.
No ei olis taas parempi ajoitus voinut olla tolle huonon ihmisen kysymykselle.
VastaaPoistaTai siis ei huonon ihmisen kysymykselle, koska et ole huono ihminen, vaan sille, että onko sellaista tunnetta koskaan? Kyllä on.
Eilen siinä määrin, että illalla piti oikein kieriä itsesäälissä ja itkeä omaa huonouttaan, kun tuntui, että kaikki mitä teen tai sanon tai en tee tai en sano, ei riitä. Sen paremmin töissä kuin kotonakaan.
Kurjaa.
Ja kai se on osin sitäkin, että koen epäonnistuneeni niissä jutuissa, missä halusin onnistua. Mikään kun ei oo mennyt ihan niin kuin olin suunnitellut. Tai siis ei lähellekään niin.
Tässä tarvittais nyt sellasia onnistumisen tunteita edes jollain saralla, että vois lopettaa tän alavireisyyden ja olla taas pirteä ja iloinen ihminen, joka nukkuu yönsä kunnolla ja herää aamulla virkeenä ja valmiina onnistumaan :)
Ja taas tuli tänne Martan terapiapalstalle vuodatettua tää kaikki. Sori :)
Mutta oot niin onnistunut piiloterapeutti :). Ja mahtava sienestäjä ja kokki ja möksäilijä ja muutenkin kiva ihminen. Ihan tiedoks vaan.
Olipa taas mukavaa lukea sun kommentti. Terapia toimii näköjään molempiin suuntiin.
PoistaEipä oo kuule, ollenkaan niin yksin, kun ymmärtää, että joku tajuaa. Fantsuu!
Meillä on vielä aikamme. Jaksetaan nyt vaan odotella ja kelailla näit kaikkia elämän ihmeellisyyksiä. Oot huippu ja olemassa olossasi tärkeä ihminen. Niin myö ollaan!
Jos keski-ikä tuo tullessaan noin viisasta pohdiskelua itsestään ja elämästä yleensä, niin odotan kyllä tuota aikaa innolla :-)
VastaaPoistaThänk juu veri mats! Voisiko tälle pohdiskelulle enää parempaa palautetta saada?
PoistaAim häpii!! Usko itseensä saa nostetta...ihan kuin olisi sittenkin tehnyt jotakin oikein ;)