22.8.2014

Pilvee Pilvee Pilvee

Mä olin eilen ihan pilvessä. Mä rakastan pilviä. Pilvet on kivoi. Niissä on tarinoita ja hassuja juttuja. Syksyllä kaikki värit on indensiivisiä, jotenkin hekumallisia. Ja rakastan ulkotulia, kynttilän valoa. Tätä ihanaa yön tummuutta. Kesällä pilvet ovat haitulaisia. Syssyllä niissä on voimaa ja jylhää avaruutta. Taivaalla on taidenäyttely, en kaivannut taiteidenyötä. Tai meillä oli oma sellainen. Tultiin ystävien kans eilen tänne näin, möksän paratiisiin. Laitoin maukkaan kanasalaatin, istuttiin ja ihmeteltiin ihanuutta. Ilmassa tuoksuu sieni ja metsä. Sienimetsä.

Takana vapaus

Tänään on rapujuhlat. Martta laittaa nätiks. Meillä on värivaloja ja punaista tunnelmaa. Pakastealtaasta saalistetut Epsanjalaiset Jumbo saksikkaat saa kelvata. En minä niistä nyt niin himota, se on sellaista kivaa askartelua yhes ja sitten taas Heeeeelankoooooor ja hobbadihobbahei! Ei ne pelkät ravut riitä. Martta laittaa alkuun rapukokteilin, se on se perinteinen ja aina yhtä maistuvainen evergriini. Pitkällä kaavalla mennään. Pääruokana The Tattipasta. Sitten juustot ja marjaisat jälkiruuat. On tsukulaadeherkkua ja jaloviinakahvijuomaakin. Huh, ei kai se vaan oo piä kippee seuraavana aamuna, hui.

Tulenko lähelle
Mökkiin sai jo laittaa molemmat patterit päälle. Vesikin on viilentynyt, saas nähä, pystyykö siellä enää vesihölkyttelee. Kyllä, ilmassa on selkeästi syksyn tuntu, ja sehän ei allekirjoittanutta haittaa. Rakastan syksyä. Siinä on aina uuden syntymisen energiaa. Minkähän uuden harrastuksen voisi tänä syksynä aloittaa? Kiovalaisen kirkkopitsin perinnenypläyskurssi vaikuttaisi kivalle. Sitä siis tai sitten Mongoolialainen rakennustaide eurooppalaisessa katuhistoriassa. Kiva. Kaikkee intresanttia.

Lähtiessäni unohdin kukkaron kotiin. Vaihtui käsveska reppuun ja sinne jäi. Se on kamala tunne. Lainsuojaton, ihminen vailla henkilöllisyyttä. Kukkarossa on kaikki sun henkes. Kaikki se millä itsesi lunastat. Outo tunne tuli, en kuitenkaan takaisin kääntynyt. Kassavirrasta lainaa otin, että ruokaa saan onneton, etten nälkään vallan kuolisi. Rapua ja viinaa saisin. Ajatuksiini iski pelko, sellainen tunne, että olisit vailla korttia, vailla cashiä, vailla henkilöpaperia. Olisi oikeasti orpo tunne. Sellaistakin ihmisillä on. Mulla on ikävä mun kukkaroo. Mulla on ikävä mua.

Unelma onnesta
Illan juhlat vaativat kalustejärjestelyä. Olkoonkin tuuli, olkoonkin viilee, niin terdellä juhlitaan. Rapupöytä täytyy laittaa, silleen isosti, että mahtuu leveilee. Pitkän pöydän ajattelin laittaa ja pihlajanmarjoilla koristella. Kantaisinko kiven ja kannon, niistähän saisi oivaa rekvisiittaa. Martta tykkää, eikä malta nyt naputtaa. Alkaa laittaa rapua. Mut ensin sienimetsäääääään.....


6 kommenttia:

  1. Oikein hauskoja kekkereitä ja sienionnea. Meillä rapuillaan huomenna mökillä. Jotenkin tuntui kurjalta, että loma loppui vajaa pari viikkoa sitten ja silloi mökillä merivesi olo +24 ja nyt luin lehdestä että siinä +15-17 välissä mennään. Mä kun niin luottavisin mielin jätin uikkarit ja vesijuoksuvyön mökille, että vielä ainakin tänä viikonloppuna ehtii mereen, vaan taitaa käydä niin, että pieni pulahdus ja sillä siisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka olen kylmän veden ihmisiä, niin kylläpä oli viilentynyt niin, ettei enää kovin pitkään juostu. Eli loppuu tämä lysti luonnon vesissä. Onneks halli vieressä aj sinne vaan mummojen joukkkoon ;)

      Rapujuhlat oli oikein onnistunett ja maukkaat. Silleen niin, että oli aamulal tukkakin kippee...

      Poista
  2. Toi on just se tunne, kun kukkaro ei oo mukana. Lainsuojaton :)

    Kivoja kestejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on sun elämä. Kukkaro meinaan.

      Kivat oli kinkerit. Ja upiat valot.

      Poista
  3. Hyviä kuvia!
    Kivoja kinkereitä teille :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pilvi on loputon kohde :)

      Kinkerit meni kivasti ja ruoka oli hyvää ja juoma liiankin hyvää ;)

      Poista