K I R P A S E E

Huh! Elämä on nyt yhtä Tattia. Eihän se ole sillä hyvä, että ne poimitaan, vaan ne pitää tietysti siivota ja jälkikäsitellä. Tilannetta helpottaa uusi, uljas kuivuri. Nyt meillä huutaa 24 h kaksi kuivurii saunan pukuhuoneessa. Tätä voisi jo sanoa tehokkaaksi tuotannoksi. Mutta päivien kulku on tatti. Aamusta mettään ja päivä siivotaan ja kuivataan. Ei ole vapaa-ajan vietto ongelmia. Ei ole.

Niin kuin jo olen todennut, niin nyt sitä herkkua on saatavilla. Ei koskaan, ei milloinkaan ole tämmöistä määrää tattia näillä main ollut. Ja mikä ihmeellisintä, niin ne ovat toukattomia ja ykkösplaatua. Niitä on ilo vasuun noukkia. Se on sellaista kiireetöntä ja nautittavaa astelua metsässä. Joskaan kovin pitkälle ei pääse, kun jo täytyy tattiperhe kyytiin ottaa. On paikkoja, joista löytyy parisenkymmentä pullukkaa vierutusten. Ihanaa!

Tattia siellä Tattia täällä, njam

Eilen meitä kohtasi hirveä vääryys ja järkytys. Meillä on täällä sellainen oma salainen Tattitaikametsä.
Siellä on hauskasti kolme pientä metsää peräkkäin. On porstua, kuninkaansali ja kammari. Meillä oli tarkoitus ensimmäisenä päivän mennä sinne, mutta emme päässeet porstuaa pidemmälle, kun vasut olivat jo täyttyneet tattiloista. Nöyränä päätimme jättää taikametsän seuraavalle päivälle.

TattiPupu

Iloisin ja vastaanottavaisin mielin lähdimme seuraavana päivänä kohti Taikametsää. Eteneminen oli tälläkin kertaa hidasta, sillä sitä tattia on todellakin joka puolelle. Saavuttuamme lähistölle, kuulin ihmisten ääniä M E I D Ä N metsästä. Ampaisin paikalle ja kauhukseni sain todeta, että kyltymättömät ja verenhimoiset ammattipoimurit olivat raiskaamassa meidän tatteja. Isoja koreja pinoittain, täynnä tattia, menossa odottavan pakettiauton kyytiin.

Sanko tolokulla

Puoli leikillisesti, vailla mitään kiihkoa totesin heille: " Jos minulla olisi pyssy, niin minä ampuisin teidät." Hieman hermostuneesti nämä säälimättömät naurahtivat ja jatkoivat tattien kantamista autoonsa.
Jokaisella on tietysti oikeutensa, mutta emme voineet mitään, että pettymyksen määrä oli suunnaton. Olisimme edes halunneet nähdä Taikametsän tattinäyn. Ja se metsän on meidän. Ymmärrättekö, meidän!

Tuli jotenkin käytetty, petetty ja hyljätty olo. En tiedä, päästäänkö tästä tänä syksynä yli vai pitääkö hommata mielialalääkitys. Niin kirpasee. Mutta onneksi sitä herkkua on joka paikassa, eikä mekään ilman jäädä. Ainut ongelma tässä on se, että emme kerkeä jälkikäsittelee sitä mukaa, kun saalista olisi tulossa. Eli joutuu hiukka himmailee poimintaa. Voitteko kuvitella, pitää rajoittaa poimintaa ettei mene pilalle. Jo on aikoihin eletty!