Mummelin vesipotku

Pikku sieniloma on takana ja paluu arkeen on todellisuutta. Oikeastaan olisi pitänyt viettää viikko sienilomaa, niin olisi voinut keskittyä aivan rauhassa koko touhuun. Kuten jo aikaisemminkin olen todennut, niin syksy on hienoa aikaa ja se on mun vuodenaika. Kunhan saadaan vielä kiva, pikku kirpakkuus aamuihin, niin vot sie!

Hassua, että naamakirja on täynnä toinen toistaan hienompia sienisaaliita. Nyt kun niitä on, niin kansa sankoin joukoin rientää sienimettään. Ja mikäs, metsässä on ihmisen hyvä olla. Juurikin La mietin, kun kävelin siellä yksiksein. Hissun kissun vaeltelin ja ihmettelin luontoa ja sitä ympäröivää rauhaa. Verenpaine on varmasti juuri oikealla taajuudella ja minunkin, liian nopeaan tahtiin jytkivä pumppuni, asettuu nakuttamaan niin, että sitä tuskin tuntee. Henki ja happi kulkee. Saa liikuntaa. Ja mitä vielä? Metsä on must. Menkää mehtään hyvät immeiset!

Ajatella, siitä on tänään kymmen vuotta, kun meidän tukkaputiikki aukaistiin. Kyllä, kymmenen vuotta. Aika on pitkä, mutta se tuntuu kuin hyttysen paukku valtavassa aikameressä. Kuinka voikaan aika mennä niin nopeasti, vastahan se oli eilen. Täytynee olla ylpeä itsestä, että on näinkin kauan jaksanut  yrittäjän taivalta. Se ei välttämättä ole hirveän helppoa, mutta jotkut meistä ovat yrittäjiä luonteeltaan. Ikuisia sellaisia. Onhan tuosta leipä tullut, mutta samalla voisin todeta, että siinä on mennyt myös paikat paskaksi. Mullekin tulee kolmisenkymmentä vuotta seisomatyötä ja tässä on tulos. Nej, ei millään katkeruudella, jokaisessa duunissa on varmasti ne omansa. Olen siitä onnellisessa asemassa, että voin nykyään säädellä työpäiväni pituutta. Ihan täyteen ei enää pysty, joten tehdään vähemmän. Vieraalla se ei onnistuisi tai siis varmaan olisin jo sairaseläkkeellä. Mutta näin vain leivän syrjässä kiinni pysytään. Hienot kymmenen vuotta takana, kiitos siitä.

Tänään ajattelin kokeilla uimahallissa vesijuoksua. Saas nähä, tuleeko siitä mitään. Mökillä vedet ovat jo sen verran viileitä, ettei siellä enää kilometritolkulla juosta. Uida kyllä voin, sehän nyt mulle sopii.
Onko halli täynnä flöör de polaalle tuoksahtavia mummeleita, jotka juoruavat juostessaan niin, etteivät juurikaan etene. Juokse siinä sitten. Se saattaapi olla, että menee mummelin potkuhommiks. Hah, mikäs siinä, uusi laji, mummelin vesipotku. Tsot, tsot, nyt olin asiaton. On hyvä, kun mummelit myös liikkuu ja musta tuntuu, että sulaudun hyvin joukkoon. Laitan vaan kestokiharat ja hiukkasen hunajaista tuoksua uumalle. Juurikin näin. Se on Moro ny!