29.7.2014

Viimeinen isku, kiitos.

Piti ihan teepaita päälle pistää. Ei nyt kylmä, mutta jotenkin sitä tuntui tarvitsevansa. Samalla sain huomata, että enpä juurikaan ole vaatteita päällä pitänyt. Nyt ne ahistaa. Tuolla kaukomailla, aina siellä savanneilla asti, ihmiset eivät pidä vaatteita. Joku naru menee pyllyvakoon ja sillä hyvä. Heidänlaiset varmasti kuolisivat meidän asuste paljouteen talvella. Tuleeko ihmiselle vapaampi olo ilman vaatteita, jotenkin se on sellaista alkukantaista ja syntyvää. Eikä tarvitse pyykäta koko aikaa. Puhumattakaan nyt siitä, että olisin tukkaani piipannut tai itseä ehostanut. Hyvä, kun hampaat muistaa harjata. Ihanaa olla alkukantainen.

Nukuin levottomasti. Mikä on ihme, sillä olen koko loman ollut yöt kuoleman rajamailla, en kuule, en näe, makaan vaan tiedottomana. Ja heräsinkin ihmisten aikaan jo ennen kasia. Alkaako hormoonitoiminta valmistautua tulevaan työhön paluuseen. Ressiä pukkaa, kakka ei tuu ja joka paikkaa kolottaa. Olin viime yönä äännellyt hyvin selkokielellä ja korrektisti yläkertaan: " Markku Janhunen täältä alakerrasta hei! Teidän hälytyksenne soivat, voisiko asialla kenties tehdä jotain, kiitos." Laitoinko siis univiestiä itse herralle, täällä mökillä ei käsittääkseni ole muita yläkerran naapureita. Mitä herra siis minulle hälyttää? Pitääkin olla tarkkana. Kiva kuitenkin, että olin kohtelias.

Hyi, kun eilen oli painostava keli. Odotin ukkosta tai jotain pelastavaa. Veti ihan löysäpaskaksi lähes koko päivän. Vaelsin paikasta toiseen, enkä saanut oikein otetta mihinkään. Makasin hikipäissäni ja mölläsin töllöö näkemättä mitään. Ihan sapetti jotenkin. Sitten päätin pestä maton. Hankasin niin, että sykkeet nousi ja hetken jo luulin, että nyt tulee noutaja. Se tyydytti hiukkasen. Päivä oli pitkä kuin nälkävuosi. Tosin kohdallani ei ollut kyseessä nälkä. Jääkaapillakin ramppasin tuon tuosta. Ei mulla nälkä, kuka hullu tämmöisillä helteillä syö. Minä söin tylsyyteen. Ei jaksanut edes kunnon ateriaa laittaa, kunpahan natustelin kaikkee ja koko ajan.

Olenko jo kehunut, että mökkimme paras asia on kesäsuihku? Ukkorähjä sen armaalle laittoi takavuosina ja olen siitä hyvin, hyvin onnellinen. Eihän sitä tarvita kuin parisen viikkoa vuodessa, mutta se on lahja elämälle. Järvivesi on sata astetta, ja mulle, nallejääkarhuselle se on tuu hot. Sehän ei enää millään tasolla virkistä. Mutta kesäsuihkun vesi tulee syvemmältä ja on näin ollen viileämpää. On sanomattakin selvä, että kävelen sen alta lukemattomia kertoja päivässä. Ja joka ikinen kerta olen siitä uskomattoman onnellinen. Joskin minulla on sellainen tunne, että kohta mulle alkaa kasvaa kidukset. Pikku hiljaa muutun fisuksi ja katoan uintireissullani Lähdejärveen. Sinne niin syvälle, tummaan pimeyteen. Vai tulisiko minusta sittenkin merenneito? Sellainen kaksi vai kolmihaarainen kummallisuus, että pääsisin kymppiuutisten loppukevennykseen vuosisadan kalavaleena.

Tänään tehdään pikkutrippi Särkisalon suuntaan. Käydään morjestamassa serkkulikkaa ja pääsen harjoittelee ihmisten ilmoilla olemista. Pitänee palauttaa alkeellisemmat käytöstavat mieleen. Etten urahtelisi vain alkukantaisesti, niin kuin meillä on tapana kommunikoida armaani kanssa. Yhm tai yyym, tarkoittaa kaikylläehkä. Ähäm, ööhm, tarkoitta ei missään nimessä. Jos oktaavi kohdallani nousee ja kiljaisen ihamm! niin silloin on tosi kysymyksessä ja kannattaa suhtautua asiaan varauksella. Tänään on siis hyvä päivä laajentaa sanavarastoaan ja olla ihmisiks. Harjoitellaan sujuvaa kommunikointia ja lajitovereiden huomioon ottamista.

Tällä hetkellä elämää suurempi valinta on, mennäkkö vielä makkoomaan vai lähtiskö vesijuoksee? Ukkorähjä on pesemässä ja puunaamassa peltilehmäänsä. Kyllä, taas. Sehän pestään lähes päivittäin. Mä kerkeisin hyvin hetken uinahtaa sulokkaasti ja jospa sitten harjoittaisi kuntoliikuntaa. Saisin niin kuin molemmat. Ahne paskiainen kun olen. Tälle päivälle on luvattu ukkosia. Jostakin kumman syystä mua pelottaa nykyään ukkoset. Kummallista sinällään, jos ei pelkää kuolemaa, niin miksi pelätä ukkosta. Jos se kerran iskee, niin voi vain toivoa, että iskee viimeisen kerran. Näin seljätin tämäkin pelkoni. Ai hurja....


2 kommenttia:

  1. Olimme kylässä meren ranalla ihka-uudessa mökissä, tai oikeammin huvilassa :-)
    Meren ranalla lämmin tuuli oli mukavaa, arvaa onko tuskaa täällä kaupungissa?

    Ihana oli lueskella lomakuulumisianne ja reissujanne. En ole muuten koskaan käynyt Kuopiossa:-)

    VastaaPoista
  2. Mua ihan pelottaa mennä kaupunkiin, kunka tukalaa siellä on!

    Kuopio on hyvä kesäkohde. Scandic kivalla paikalla ja oli edukas. Huoneet just uusittu ja hei, kaikissa ilmastointi. Sinne siis!

    VastaaPoista